perjantai 7. syyskuuta 2012

Mennyttä kesää

Mikä ihme saa kiintymään joihinkin omiin kuviinsa, kuviin jotka eivät ole läheskään täydellisiä.
Niinkuin esimerkiksi nämä kaksi, näissä ei ole kukka parhaimmassa kuosissaan eikä perhonen poseeraa tavalla joka saa huokailemaan. Alimmassa kuvassa puna-apilakin etuilee ihan törkeällä tavalla.
Mutta näitä kuvia olen katsonut useamman kerran ja jostain syystä tykkään. Vaikka itse sanonkin ja nostan oman hännän ja laitan omakehun haisemaan :D


 
 
 
 

18 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen aihe. Laitanko kuvan jonka luulen miellyttävän muita, vai kuvan josta itse pidän. Pitääkö kuva olla teknisesti virheetön? Vai onko sisältö tärkein?
    Kaunis perhonen kukassa ja väriäkin löytyy. Kyllä tuosta pidän minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein sitä huomaa miettivänsä voinko laittaa tämän kuvan joka on tosiaan itselle tärkeä mutta kuvana ei niin teknisesti onnistunut.
      Ja selkiääkö kuvan sanoma toisille joka on itselleen niin selvä, vai tarvitseeko sen edes seljetä?
      Siksi tuolla on "pino" sellaisia kuvia joita en ole laittanut!
      Kiitos Harry Kalenius!

      Poista
  2. MInäkin pidän molemmista ja juuri siksi, että niitä palaa katsomaan yhä uudestaan.
    Minusta on kaksi eri asiaa kuvan tekninen täydellisyys ja se että kuva pysähdyttää, siinä on pala elävää elämää, varsinkin luontokuvissa. Toki ne voivat olla yhdessä ja samassa kuvassakin.
    No nämä olivat taas niitä minun ajatuksiani :)
    Kauniit koskettavat kuvat. Kiitos Vikki näistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta että on kahdenlaisia kuvia.
      Makrokuva, vaikkapa muurahaisesta ei juurikaan välitä mitään sanomaa mutta se voi olla silti mielenkiintoinen jota tulee katsomaan yhä uudelleen.
      Kyllä täällä blogeissa usein löytää itsensä melkein itku silmässä ihastelemassa kuvaa jonka sanoma välittyy ja koskettaa.
      Kiitos Tiitsa!

      Poista
  3. Minäkin pidän ylimmästä kuvasta. Siinä on jonkinlaista pehmeyttä ja kauniit värit. Sitä voi katsella pitkään, kyllästymättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä on tärkeä kuva juuri näitten sävyjen takia!
      Kiitos Tellu!

      Poista
  4. Kauniit on kuvat. Tykkään myös tuosta pehmeästä taustasta. On niitä omia kuvia joihin tykästyy, vaikkei teknisesti oliskaan täydellisiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja näitä kuvia tuntuu kertyvän vaikka deletointinappula on ahkerassa käytössä!
      Kiitos Askartelin itte!

      Poista
  5. Joihinkin kuviin tulee tietty tunneside, vaikka eivät olekaan ns. "täydellisiä".

    Päivänkakkara ja perhonen selvästi nauttivat toistensa seurasta, liehittelevät oikein toinen toisilleen...tykkään itse kuvista, sekä mitä ne minulle kertovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tunneside on oikea sana!
      Kesäinen leikki!
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  6. No enpä yhtään ihmettele kissanhännännostajaa! Kuvat ovat aivan huikean kauniit! Hieno kohdistus, rajaus. Ja niin kaunis perhonenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se että kokee onnistuneensa vaikkapa tässä nyt tunnelmassa on niin vaikea sanoa ääneen :)
      Kiitos Kiiris!

      Poista
  7. Pehmeät, toisiinsa sointuvat värit. Kuin tikkarit ovat nuo kuvat! =) Yhtään en ihmettele, miksi ovat sun lemppareita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kuvat taitavat olla jo tuolta heinäkuulta ja ovat edelleen tärkeitä!
      Kiitos Pessi!

      Poista
  8. Minusta tuolla päivänkakkaralla on huono päivä ja aristelee terälehtiensä alla.
    Perhosella on selvästi avara lämmin sydän ja se haluaa auttaa hyvää ystäväänsä lämpimin halauksin.

    Ja kyllä sinä näistä saat tykätä,uudestaan ja uudestaankin. Niin minäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee niin luonnossa kuin ihmistenkin parissa, saamma toisemme kukoistamaan :)
      Kiitos Matonkude!

      Poista
  9. Blogin pitämisessä on parasta se kun saa olla luova, julkaista sellaisia juttuja sekä kuvia joista itse tykkää, yleisön tykkäykset ovat sitten bonusta. Saat minulta näistä kuvista bonustykkäykset. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä miettii näin suhteellisen uutena bloggaajana onko sitä ihan sinut itsensä ja bloginsa kanssa!
      Välillä sitä tekisi mieli antaa itsestään enemmän ja sitten taas alkaa kuitenkin jarrutella ja olla siellä "turvallisella" maaperällä.
      Kiitos bonuksista Pasi Lepola!

      Poista