Pörröiset

Kaivoin esiin erään keskenjääneen projektin.
Suunnitelmissa oli joitakin aikoja sitten,  että kuvaisin  tätä Untu-nimistä peikkotyttöä  luonnon helmassa, kohteissa joista tykkään  ja teettäisin sitten kuvista kortteja tai pikkuruisen kirjan.
Pyysin blogikavereilta nimiehdotuksia.  Untu-nimi valikoitui siitä syystä, koska se kuullosti hiukan salaperäiseltä sekä satumaiseltakin. Aika helppo valinta, vaikka muitakin hyviä nimiehdotuksia tuli.
Jonnekkin ajanpuutteeseen, mukamas, se suunnitelma sitten unohtui. Jospa laittaisin uudelleen vireille, pianhan noita ihania luontokohteita kuvaustaustoiksi löytyy vaikka kuinka.

 Koska aion nyt tehdä parhaani ja käyttää tähän aikaa, niin tämäkin kuva täytyy ottaa uusiksi. Näyttäisi varmasti mukavammalta, kun pää olisi hiukan ylöspäin. Aika monesti, harmikseni, kuvaan sillätävalla että kuvat ovat vasemmalle vinossa. Tässä ei  onnistu suoristuskaan, koska osa pörröistä päälakea leikkautuisi pois.

  Peikkonen on Anne Geddesin nukkeja, joissa on useita vaihtoehtoja.  Eikä tämä idea suinkaan ole omani, luulen että tällaisia kuvia on pilvin pimein, muta yksi Untu vielä mahtunee joukkoon.
 Silloin kun tämän ostin, kaupassa oli toisena vaihtoehtona leppäkerttu, pisti vähän miettimään, kumpi :) Ajattelin että pörröinen peikkonen turkissaan olisi sopivampi viedä jopa lumituiskuun, leppäkerttuparka saattaisi hyytyä.

                                                 Hyvää pääsiäisenaikaa teille kaikille!

Vuokot ja niitten "vartija"

Sinivuokoissa alkaa olla jo muutamia auenneita kukkia, enimmäkseen ne odottelevat vielä  nuppuvaiheessa.
Yritin etsiä erivärisiä, koska olen nähnyt tuolla paikalla  ainakin viittä eri sävyä. Tuttuja sinisiä, kahta eri violetin sävyä,  sekä kahta erilaista, hyvin haaleaa sinistä, toinen lähes valkoinen. Ei löytynyt vielä kaikkia.

 Aamulla oli kova tuuli, tai oikeastaan koko päivän. Yritin olla vaikka mitenpäin tuulen suojana,  kukat ovat niin herkkiä tuulenvireelle, pienellekkin.

 Näissä on  kahta erilaista violettia sävyä, kuva ei vaan alimman kohdalla kerro ihan totuutta. Se oli huomattavasti toista herkempi sävy.

Jos kukilla olisi huumorintajua, niin tämä olisi varmasti sellainen hassuttelija. Lavastanut itselleen tuollaisen hienon kuvauspaikan.  Enpä puuttunut yhteenkään heinään, tuohan on täydellinen :)

Ensimmäinen kangasvuokko oli avautunut ja tuossa vieressä oleva rypäs avautuu aika pian.
Ne ovat tässä vaiheessa noin pieniä,   kasvaessaan kanervien ja puolukanvarsien seurassa.
Kukinnan edetessä siemenvaiheen suuntaan, pituutta voi olla jopa 30cm. Näin varmistuu lisääntyminen kun tuuli vie mennessään hahtuvaiset siemenet.

 

Ehdin kuvaamaan vasta klo.16.00 jälkeen, kangasvuokkopaikalla oli enää yksi uskollinen "vartija". Varmasti päivän tuulisuuskin vaikutti.
Eniten havaintoja on viime sunnuntailta, 11 eri yksilöä. Oikestaan kovin lämpimiä, käärmeille otollisia päiviä ole vielä  tänä keväänä ollutkaan.

Kukkia ja perhosia

Lappeenrannassa oli tänään iltapäivällä lämmintä +12°, ainakin auton mittari kertoi niin. Merinovillaisissa oli aika lämmin, olin ehkä hiukan ylipukeutunut. No, en siis hiukankaan :)
Laitoimme puukiipijöille pari pöntöä, ihastelimme mökkijärvelle saapuneita joutsenia, niitä oli kaikkiaan seitsämän.  Sen jälkeen päätinkin lähteä perhosretkelle. Joten, ulkoilupainotteinen päivä :)

 Perhosreitin varrella on paikka, johon on kasattu ilmeisesti jotain joutomaata. Leskenlehtiyhteisö on havainnut sen oivalliseksi paikaksi kasvaa. Pieniä, samassa vaiheessa olevia  nuppuja on ihan tolkuton määrä. Muutama nuppu oli jo ehtinyt avautumaankin. Pian siellä kukkulat peittyvät keltaiseen kukkamattoon.  Silloin on uuden kuvausreissun aika.

 6.4. eli viime viikon torstaina, tapasin ensimmäiset sitruunaperhoset, niitä oli kaikkiaan viisi.
Ne loistivat kuin keltaiset majakat tuolta karikkeen seasta, oli äärettömän helppo huomata! Tämä yksilö on saanut siipeensä, arvelisin että jokin aikainen lintu on nokkaissut palan tuosta takasiiven reunasta.

 Koivutyttöperhonen lenteli myös 6.4
Tämä on vähän hankala perhonen kuvattavaksi, koska on koko ajan liikkeessä, malttaa pysähtyä vain lyhyiksi hetkiksi.
Kevään ensimmäisten joukossa. Saattaa lentää jo maaliskuulla ja  lento päättyy viimeistään toukokuun alussa. Kovin on lyhyt elämä!

Tänään sain kuvattua herukkaperhosen. Tämä kyllä hiukan yllätti aikaisuudellaan, kylläkin hyvin, hyvin positiivisesti. Suruvaipan ja nokkosperhosen toivoin näkeväni, mutta jospa ensi kerralla sitten :)

Hyvät blogiystävät, älkää olko yhtään huolissanne jos ette ehdi tähän tahtiin kommentoimaan! En pahastu alkuunkaan! Ymmärrän sen oikein hyvin, nyt vain näyttää siltä, että luonnossa alkaa tapahtumaan :)
Mukavaa alkavaa viikkoa!

Lähes salaman nopea

Ensimmäistä kertaa pääsin metsämyyrää sen verran lähelle, että kuvaus onnistui. Kuvat ovat voimakkaasti zoomatut.

 Metsämyyrä elää nimensä mukaisesti metsissä. Tämä nappisilmä viipotteli lintujen metsäruokintapaikalla, jonne ne talvisin helposti hakeutuvat.
Myyrän  on pituudeltaan 6-12cm ja siihen puolen ruumiin pituinen, 3-6cm mittainen häntä.

 Katsoin taas kotiin tultuani luontokirjasta, mitä metsämyyrästä kerrotaan. Tämä onkin se kaveri joka levittää myyräkuumetta! Mietin heti mihin siellä koskin.
 Nyt ruokintapaikan kevätsiivouksessa täytyykin pitää maskia ja kunnon käsineitä. Työkaverini sairasti myyräkuumeen, aika ikävä tauti!
Myyräthän saattavat viihtyä myös pihavarastoissa ja kesämökkien liepeillä.

 Se oli uskomattoman nopea liikkeissään, melkeinpä käsittämättömän nopea. Kulki kaatuneitten puunrunkojen väleissä tuhatta ja sataa lintujen tiputtamia siemeniä hakemassa.

 Täällä satoi viime yönä taas vaihteeksi lunta, vaikka maa oli jo melkein lumesta vapaa. Näytti siltä että linnut olisivat kaivanneet vielä ruokaa, niitä oli aamulla paikalle mennessäni melko paljon ja mikä sirkutus!

Tässä kuvassa näkee miten mahdottoman pienet käpälät sillä on, verrattuna tuohon auringonkukan siemenen kuoreen, jonka se on juuri avannut.
Mukavaa seurattavaa tämäkin, sain silmäjoogaa samalla.

Kettukeskiviikko 18.

Tänään on kyllä torstaipäivä,  keskiviikkokettu saapuu vähän myöhässä. Noh, kerrankos sitä kettullekkin sattuu :) 

 Reiluun viikkoon en ole käynyt katsomassa enkä tarkkailemassa  mitä kaverille kuuluu ja miten sen vauvavatsan kasvatus etenee.
Säännöllisestihän se taitaa tämän tutun reittinsä reittinsä kulkea.

 Laitoin tuon pienen kuusen juurelle vähän koiranpapanoita, pitäähän kuvauspalkkio toki maksaa. Kovasti ne näyttävät maittavan, tuo kuvaaja vaan vähän häiritsee tätä herkutteluhetkeä.

 Eipä tämä kevät oikein näytä etenevän, pilvisten ja sateisten päivien jono vain jatkuu.
Kyllähän puuhaamista riittää, mutta aurinko ilahduttaisi ihan suunnattomasti. Saapuisivat ne perhoset ja kevään varhaiset kukkijat pääsisivät vauhtiin.

Meillä on täällä Lappeenrannassa tänään sekä huomenna perinteiset kevätmarkkinat. Ajattelin pistäytyä katsomassa ihan kannatuksen vuoksi, olisiko mitään kiinnostavaa. Yleensä ne ostot ovat olleet hyvin järkeviä. Tyyliin, siivousliinoja ja pölypusseja :) Markkinat ovat tainneet menettää aika paljon merkitystään. Muistan kun lapsena pääsimme koulustakin tuntia aiemmin, että me tytöt ehdimme ostamaan ne perinteiset sormukset.
Ne olivat niin hienoja ja se valinnan vaikeus :)

Vanha aitta

Vanhat rakennukset ovat kiehtovia. Olen useammankin kerran ihastellut tämän vanhan aitan yksityiskohtia, kameran kanssa tai ilman.

                                                                  Sepän tekemiä avaimia.

                                                            Ajan rapistamia salvoksia.

                                                                     Hirsien päätyjä.

                    Ajatuksia herättäviä merkintöjä. Onko tässä laskettu aittaan vietyjä tuotteita?

                                                                     Valvovia silmiä :)

                                 Seinää upotettuja kookkaita tappeja. Tarkoitus jäänee epäselväksi!

                                                                "Soihtuja" hirsien päissä.

                                               Kotitekoisia, ihanan yksinkertaisia salpalukkoja.

                                                             Viehättäviä avaimenpesiä.


Näitä tänään ihastelin!

Täällä paistoi aurinko puoleen päivään saakka. Sen jälkeen alkoi lumisade,  isoja hiutaleita. Ja nyt sataa vettä, todella reippaasti, tuotahan vois melkein sanoa rankkasateeksi.
Vesi iskeytyy aika napakan tuulen voimalla vähän aikaa sitten pestyihin ikkunoihin, ei maha mittää :D

Ensimmäiset sinivuokot

Koskaan en ole näin aikaisin kuvannut sinivuokkoja. Aiempina vuosina kukkimisen ajankohta on ollut aikaisintaan huhtikuun puolivälissä.

 Kukkien määrä oli helppo laskea, niitä oli kaikkiaan vain kaksitoista :) Joista osa ihan pieniä nuppuja.
 Viikon kuluttua saattaa näyttää  ihan toiselta, riippuen tietysti vähän sääherrastakin!

 En "siivonnut" yhtään mitään pois kukkien ympäriltä. Ne olivat lisäksi kallion kupeella, vähän hankalasti saavutettavissa, joten parempaan en pystynyt. Siksipä lisäsin vähän, ei niin vakavasti otettavaa taiteellista vaikutelmaa :)

Kaksi yötä vielä ja sitten ollaankin jo huhtikuussa, uskomatonta!