Etana ennustaa

Sää, tuo suomalaisten rakas puheenaihe, jota ei kukaan näytä oikein osaavan ennustaa!
Kysyin etanalta, joka oli vetäytynyt "palmun" alle tekemään lyhyen tähtäimen suunnitelmaa. Mutta unohdin miten tämä ennustus tulkittiinkaan :)

Puutarhakukkia

Kävin sunnuntaina Avoimet puutarhat-päivänä katsomassa blogikaverini ihanaa puutarhaa. Laitan tähän suoran linkin Sadun Kukkaiselämää blogiin http://myusualdailylife.blogspot.fi/ Kuvasin ainoastaan makrolla, blogista löytyy kokonaisuuksia.
Unohdin tosin pyytää tähän julkaisuun lupaa, mutta epäilen ettei Satu ole tästä pahoillaan.

 

 

Siellä oli niin paljon kuvattavaa ja ihasteltavaa, ettei tiennyt minne olisi silmänsä laittanut.
Kiitos Satu mahdollisuudesta vierailla upealla pihallasi!

Perhospäivä 1.

Tulivathan ne perhoset, vihdoin!

 Kirjoverkkoperhonen ( Euphydryas maturna ) Lentää kesäkuun puolivälistä heinäkuun alkupuoliskolle.
 

Idänniittysilmä ( Coenonympha glycerion ) Lentää kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppupuolelle.

Tesmaperhonen, koiras ( Aphantopus hyperantus ) Lentää yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuulle.

 Mustatäplähiipijä, naaras ( Carterocephalus silvicola ) Päälentoaika kesäkuun toiselta viikolta kuun lopulle, mutta aikaisia yksilöitä voi tavata jo toukokuussa.

Virnasinisiipi ( Glaucopsyche alexis ) Lentää toukokuun puolivälistä juhannukseen.

Neitoperhonen ( Aglais io ) Näin tänään vain yhden yksilön. Ensimmäiset lentävät maaliskuun lopulta kesäkuun jälkipuoliskolle. uusi sukupolvi kuoriutuu elokuun alussa ja lentää syksyn kylmien tuloon, toisinaan lokakuulle asti, jolloin hakeutuvat talvehtimaan.

"Juhannuskukka" kukkii vieläkin

Lapsuudessa  metsäkurjenpolvea kutsuttiin yleisesti juhannuskukaksi. Kaunis kasvi vaalean- sekä tummanvioletteine kukkineen. Maljakossa nämä kukat ei kauaa kestä.

Tänä kesänä kukinta on jatkunut melko kauan, joskus on ollut lähes ohi jo juhannuksen tienoissa.

Tavoitin viime sunnuntaina auroraperhosen, joka näytti viihtyvän metsäkurjenpolven kukinnoissa.

Täplikäs

Laitetaanpas nyt kerroksittain perhosia ja kettuja. Nyt kevyt perhoskerros :)
Juhannuspäivänä kuvattu Pursuhopeatäplä ( Boloria euphrosyne ) Nämä latinankieliset nimet ovat niin hienolta kuullostavia, että jos olisin pieni tyttö, niin voisin antaa näitä nimiä nukeilleni.

Tämä on ensimmäinen tänä kesänä näkemäni hopeatäplä. Tunnistaminen tuotti taas vaikeuksia, mutta esiintymisaika toukokuun lopulta kesäkuun loppuun auttoi. Jos olet eri mieltä niin kerro ihmeessä!

Ihmettelen edelleen perhosten vähyyttä, kun samalla ihmettelen lämpimien päivien vähyyttä ja siinähän se tuli selityskin!
Niin, mikähän päivä sitä pitäisi päättää tämä loputon kesän odottaminen ja alkaa viettämään kesää. Vain vähän vähenpään tyytyen. Muuten kyllä pärjään, kun en niin noista helteistä piittaa. Ne perhoset vaan puuttuvat ja kun piti kuvakirjaakin suunnitella.

Leikkejä

Jälleen tuulee, sunniteltu perhoslenkki jää tekemättä. Eivät perhoset näytä oikein tuulella lentävän, vai eikö niitä yksinkertaisesti ole.
Mutta, onneksi ovat nämä ketut, joten näillä kuvilla mennään kohti syksyä! Positiivista, eikö, tämä syksyä kohti meno :D
Olen kuvannut  useampana päivinä, joten sävyt ja valaistusolosuhteet ovat olleet erilaisia.

 Olen erittäin ihastunut juuri tähän kettuun, tässä katseessa on jotain sielukkuutta!
 Istuin eilen maassa kuvaamassa ( joka ei ole varmastikaan kovin viisasta, siitä väliä : )). Kolme kettua tuli loikoilemaan vasemmalla puolelle, ehkä noin 1,5m päähän ja kaksi oikealle puolelle. Ilta-aurinko paistoi lämpimästi, hetkessä oli jotain ihan uskomatonta!
Istuin siinä keskellä ihan hiljaa paikoillani, välillä sanoin ketuille jotain hiljaisella äänellä. Mietin sitä että kannattaako kettuihin ottaa suoraa katsekontaktia, sitähän ei suositella koirankaan kyseessä ollen. Ketut kyllä hakivat sitä.
Tämä kaveri tuli ehkä noin 70cm päähän, hivuttautui eteenpäin tassuillaan auttaen ja katsoi näin intensiivisesti suoraan silmiin ja kauan, kunnes kävi siihen nukkumaan. Huomasi kai voivansa luottaa. Tiedän että olen rauhallinen luonteeltani, jospa kettu vaistosi sen ja pystyi rentoutumaan.
Luulen että se olisi halunnut sanoa jotain :)

 Ketut olivat tyytyväisen tuntuisia ja telmivät keskenään. Perhesiteitä ja ystävyyttä selvästi vaalittiin kuonoon ja suupieliin koskettelemalla.

Tämä kuvakulma oli aika onnekas sattuma, aurinkokaan ei pilannut tilaisuutta tämän leikin ikuistamiseen.

Tämä ilahdutti erityisesti! Pikkuisella on sisaruksissa ystävä, jonka viereen voi kellahtaa päiväunosille ja joka ottaa myös leikkeihin mukaan.

Ritari juhannusyllätyksenä

Kyllä taas luontoihmisen sydäntä sykähdytti :)
Olin Juhannusaattona mökkimaastossa jo aamuvarhain liikkeellä, kameran kanssa tietysti. Kerrankin oli tyyntä ja mukava kuvata, ellei nyt itikoita oteta huomioon.

 Ritariperhonen ( Papilio machaon ) osaa aina yllättää, silloin kun sitä vähiten odottaa.
Viime kesänä näin perhosen kaksi kertaa ja edellisenä kesänä kerran. Joten osaan tästä iloita!

Nyt on ollut sen verran menoa ja meininkiä, etten ole juurikaan netissä ehtinyt olla, mutta ehkä ensiviikolla jää aika tehdä blogikierroksia.
Kiitos Juhannustoivotuksista!