Viimeisiä lentotunteja

 Nämä perhoset olivat tänään seurana kun kuvasin kosteikolla sudenkorentoja. Kovin vähissä näytävät tämän perhosen lentotunnit olevan. Yllättävän hienosti se kuitenkin pystyi liikkumaan.

Tähän tänään kuvattuun sitruunaperhosen kuvaan loppuvat tämän kesän perhospostaukset. Kovasti hiljaista näyttää tuolla perhosbaarissakin olevan, ampiaisia pelkästään.
Nyt syksyllä laitan vielä perhosmökin paikoilleen kunhan saan siihen jonkinlaisen kepin ja löydän sopivia kaarnanpalasia.

Lisää korentoja

 Nyt opin ymmärtääkseni erottamaan punasyyskorennon sekä verikorennon toisistaan. Kolmessa ylimmässä kuvassa on punasyyskorento.
 

 Näissä kolmessa seuraavassa kuvassa on verikorento. Erilaisuuksia, siivet ovat mm. kirkkaat, pään väri erilainen sekä takapään jaokkeissa on eroa.

 Olen ihastunut näin tummiin syyskorentoihin.

                                                          ...17...18...19...20 leuanvetoa

Ruskoukonkorento jatkoi tänäänkin munimista. Vähän väliä se vaihtoi paikkaa, ilmeisesti sitten muni jokaiseen niistä erikseen.

Nyt päätin että nämä ovat viimeiset sudenkorentokuvat ja laitan heti perään toiseen postaukseen myös viimeiset perhoskuvat, tänään otetut.
Syksy alkakoon täällä blogissa :)

Kosteikoilla

Sain tänään ylimääräisen vapaapäivän ja ajattelin viettää sen ihan kuvaamalla.
Muistin että tässä lähellä noin 15min kävelymatkan päässä on muutama vuosi sitten tehty kosteikko jota olen pitänyt oikeastaan vain sorsien uintipaikkana. Mutta mikä määrä sieltä löytyikään sudenkorentoja!
Tulee pitkä postaus ja melkoisen määrän kuvia siirsin tuonne arkistojenkin syövereihin.

                                                      Punasyyskorentoja

                                                      Tummasyyskorentopariskunta

                               Tummasyyskorento,vanha koiras joka voi olla lähes musta

 Ukonkorento, joka tuli ihmettelemään farkun lahkeelle. Istui ja ihmetteli siinä vaikka lähdin kävelemäänkin. En mitenkään saanut itseäni niin ässälle että olisin voinut kuvata tuota peräpäätäkin.

                                        Näitäkin  veikkaisin tummasyyskorennoiksi.

            
                                                                Keijukorento

                                                        Tummasyyskorentoja
                                  

Ruskoukonkorento munimassa. Syävätköhän sorsat sudenkorentoja, ainakin se tuli keskeyttämään munimistapahtuman.

Jälkiruoka seisovasta pöydästä

 

Makroviikko 111

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde läheltä.
Viikon aiheena on TAIKA

Kortit tulivat ensimmäisenä mieleen taika-sanasta. Laitoin näillä korteilla näkyviin tämän päivämäärän, jospa tässä illassa olisi vielä taikaa :)

Toiset haasteeseen osallistuvat löydät TÄÄLTÄ

"Viulunsoittajat"

Heinä-heinäsirkka soittaa viuluaan, heinikossa hyppii sinne tänne vaan.
Pieni sinikello käypi nukkuman, heinä-heinäsirkka soittaa viuluaan.

Näinhän se menee tuttu lastenlaulu. Nämä taitavat olla tämän kesän ainoat kuvat joita olen heinäsirkoista ottanut ja olen tietysti iloinen siitä että vielä kuulen sirkan sirityksen :)

 Tämä vihreä kaunotar on niittyheinäsirkka,  lajin naaras on helppo tunnistaa siitä että se on aina päältä vihreä. Yleisväri vaihtelee harmaasta ruskeaan ja vihreään.

Heinäsirkan jopa  minuutin kestävä soidinlaulu on yksitoikkoinen ja nopeatahtinen 10-20 sekunnin siritys
joka voimistuu verkkaisesti puoliväliin saakka.

 Tutulla perhospaikalla oli loppukesästä melkoinen sirityksen määrä ja näitä erivärisiä sirkkoja suorastaa vilisi tuolla heinikossa.

 Tällaista kaveria en ollutkaan koskaan tavannut! Muutaman kirjan selaaminen paljasti että kyseessä on kangassirkka. Yllättävän isokokokoinen,  20-30 mm pituinen heinäsirkka.
Tällaisten merkkien perusteella tunnistin: " Sinisten takasäärien valkeat okapiikit  ja takareiden punainen sisäpinta ovat hyviä lajituntomerkkejä."

Laji ei siritä lainkaan, koiras ja naaras pitävät yhteyttä yläleukojaan naksuttamalla.  ( Me ihmiset taidamme naksuttaa alaleukojamme :))
Sirkan siivet ovat surkastuneet tyngiksi, sirkat liikkuvat maassa ja kiipeilevät ruohoilla sekä pensaissa.

Kaikki asiatieto on Lasse J. Laineen kirjasta: Suomen luonto, tunnistusopas.
Tykkään muuten kovasti tästä kirjasta!

Syyskesän korentoja

Suomessa esiintyvästä kuudestakymmenestä sudenkorentolajista jäi vielä aika monta kuvaamatta. Riittää haastetta ensikesälle ja ehkä muutamalle seuraavallekkin, vuosikymmenelle :)
Ovat nämä vaan niin kiehtovia ja kovin haasteellisia.
Pyydän tunnistusapua ja korjaan tiedot myöhemmin jos olen tunnistanut väärin tai veikkaillut kahden välillä.

               
                                                         Kirjoukonkorento, naaras                     

                                                                 Punasyyskorento

 Tätä veikkasin tummasyyskorennoksi kun oli kooltaan niin valtavan pieni, tutustuttiin  lähemmin kun laskeutui ihan olkapäälle. Vaikka todennäköisesti on sama laji kuin edellä.

 

                        Melko varmasti keijukorento mutta kumpi, sirokeijukorento vai isokeijukorento.