Energiaa väristä

Tänäänkin oli melkoinen tuuli, ei mitään mahdollisuutta kuvata muuta kuin kiviä. No, sitä en kuitenkaan tehnyt!
Pari, kolme kuvaa viime viikonlopulta.

 Rentukoita on paljon, uskoisin että enemmän kuin viime kesänä. Ainakin niillä paikoilla joissa olen tottunut kuvaamaan.

 Voikukkapellot ja pientareet näyttävät niin kauniilta tähän aikaan vuodesta. Siitä kun höytyvien lentovaihe  alkaa voidaan olla montaakin mieltä.

Tämänkaltainen työmaa kuuluu kesään ihan saumattomasti!

Tyttärelle sattui tänään mielestäni aika erikoinen tapaus. Hän oli työhönmenomatkalla ja viimeisenä jonossa pysähtyneenä juuri tämän asfaltointitietyömaan liikennevaloissa. Taustapeiliin vilkaistessaan hän huomasi että takaa tulee vauhdikkaasti auto ja ehti varautua kaikin tavoin siihen, että peräänajo on väistämätön.
Niinkuin tapahtuikin. Hän meni jututtamaan peräänajajaa, kertoen samalla että aikoo kutsua poliisit asiaa selvittämään. Puhelun aikana/loputtua tämä peräänajaja pakeni paikalta, rekisteritiedot tytär ehti ottaa ja soitti uudestaan poliisille. Kaikkein hämmästyttävintä tässä oli se että kyseessä oli 80-vuotias iäkäs rouva, joka löytyi pysähtyneenä pari bussipysäkkiä väliä eteenpäin. Rouva oli varmasti niin paniikissa ettei ymmärtänyt mitä tehdä tai mitä teki.

Missä perhoset ovat?

Kuljin eilen parisen tuntia tuttua perhospolkua ja ihmettelin taas kerran perhosten vähyyttä!
Muutamia yksilöitä neitoperhosia, kaaliperhosia, peltovirnaperhosia, karttaperhonen, suruvaippa ja jokunen liuskaperhonen. Siinä kaikki, mitään uutta ei ole tullut moniin päiviin.

Vihernopsasiivet, joita on myös kangasperhosiksi on kutsuttu, mainitsen vielä ihan erikseen. Nämä pienet, sievät, varhaisimmat kevätperhosemme jaksavat kuitenkin ilahduttaa.
Moni näistä perhosista näyttää jo kovin kuluneelta. Siipien vihertävä väri häviää pois ja perhonen alkaa näyttää aika ruskeansävyiseltä. Vihernopsasiiven lentoaika voi loppua jo kesäkuun puolivälissä. Ja uutta sukupolvea pääsemme näkemään vasta vuoden kuluttua .
Kovin lyhyt on perhosen elämä!

Ei nimi ludetta pahenna

Tämä kaunotar on verilude. Lude sanana kuullostaa aika epämiellyttävältä, saati että siinä edessä on vielä sana, veri.
 Tämä kaveri on nivelkärsäisten lahkoon kuuluva hyönteinen. Maailmanlaajuisesti luteita tunnetaan 50 000 ja 73 eri heimoa, Suomessakin tavataan 500 erilaista ludetta.

Iltaseuraa

Istuskelin illalla mökkilaiturilla, oli kaunis, aivan tyyni ilta. Hyttysiä lukuunottamatta kaikki oli täydellistä. Puurtamista takana ja hyvä olo siitä.

Ensimmäiset vesimittarit luistelivat veden pinnalla. Välillä joku kala rikkoi hypyllään tyynen veden. Aina yhtä mielenkiintoista ja vangitsevaa on seurata laajenevien renkaitten etenemistä.

Odotin tekeekö lehtokurppa tänäkin kesänä tutun iltalentonsa ja tekihän se klo.21.45 kuului tuttu ääni ja tuttu reviirilento tapahtui, kaikki hyvin :)
Silkkiuikku oli ohikulkumatkalla, matkalla  läheiselle lammelle. Äännähteli siinä mennessään muutaman kerran. Luulen että asia koski uutta kampausta. Kysymystä siitä, että pidänkö hänen uudesta spanielikampauksestaan.

 Tyydyin vaan katsomaan linnun etenemistä, kaunis lintu.

Vihernopsasiipien aikaa

Onnea kaikille kouluvuottansa lopetteville, ylioppilaille, ammattiinsa valmistuneille, myös kesälomaansa aloitteleville! Hyvää viikonloppua kaikille!

Nyt luonnon helmaan, etsimään uusia ihmeitä!

Peipposen postinhakumatka

Tapasin luontopolulla peipposen joka kertoi olevansa postinhakumatkalla.

En ollut aiemmin tiennytkään, että linnuillakin on omat postilaatikkonsa. Siinä ne olivat keskitetysti ja siististi aseteltuina, aivan kuten meillä taajamissa asuvilla ihmisasukkaillakin.
Tämän kun nyt tiedän, niin voin lähettää vaikkapa helmipöllölle kirjeen, jossa ehdottaisin tapaamista, koska emme ole  tavanneetkaan. Tiedän nyt osoitteen Mikonsaari 1 ja se on tuossa vasemmalla ylhäällä oleva "laatikko".
Peipposelle ei ollut nyt mitään, postinenkaan ei ollut  jaossa!

Olin ihan ensimmäistä kertaa tällä luontopolulla, aion kyllä mennä toistekkin, vaikutti niin mielenkiintoiselta. En kiertänyt kuin puolet pituudesta muun menon takia.
 Tämä linnunpönttöjen "mallitaulu", ihan normaalikokoisine pönttöineen oli ihan erityisen mukava ja yllättävä. Tuossa kolmen laudan alla oli kerrottu kenelle nämä pöntöt sopisivat. Mutta voi harmi, teksti oli vihreällä ja se oli aivan haalistunut, siitä saanut juurikaan selvää. Hätäisesti pystyin lukemaan että ykkönen on helmipöllön pönttö.

Aurora

Täytyy tunnustaa suurella sydämellä etten oikein pärjää ilman tätä blogiani, blogielämää, blogiystäviä. Tai ehkä pärjäänkin, mutta näin on paljon mukavampaa! Tuntuu siltä että täällä saan kuitenkin kerrottua kuvillani sen mitä haluan kertoa.

Ja tästä ehti  tulla niin tärkeä, jokapäiväiseen elämään kuuluva piristävä asia ja  tunnen ettei tätä " ystävää" voi jättää. Ajankäyttöhän täällä se on myös eräs suurempia ongelmia, se täytyy nyt miettiä viisaammin.
Toisaalta jotenkin vähän nolottaakin tämä soutaminen ja huopaaminen, mutta tätähän elämä on! Olitte ihan viisaita kun sanoitte ettei blogia kannata poistaa, jos tulee toisiin ajatuksiin ja näihän siinä kävi. Tytär osittain vauhditti päätöstä, kertoi oppivansa täältä lisää luontoasioista :)

Ajattelin kehittää tätä vähän satumaisempaan suuntaan, etsiä ja toivottavasti löytää luonnosta niitä pienimpiä ja herkempiä asioita.

Auroraperhonen on ollut tänä keväänä suosiollinen kuvattavaksi. Juoksin kolmena edellisenä keväänä perässä kieli vyön alla. Perhosilla taisi käydä kuvaajaa vihdoin sääliksi :)