Viikonlopun lintuhavaintoja

Kurjen tapaaminen ilahduttaa aina, linnussa on jotain jännittävää eksotiikkaa. Sen liikkuminenkin on jotenkin niin kiireetöntä ja rauhoittavaa.
Ja se ensimmäinen kurjen huuto keväällä vaikuttaa aina. Silloin tietää että kevät on tullut!

                                                                        Punarinta

Viikonloppu kului puutarhassa puuhaillessa , rapsutimme maata, katkoimme oksia, haravoimme, mitä nyt kevätpuuhin kuuluukaan. 

Punarinta tuli seuraamaan touhujamme. Se kai tottui olemassaoloomme ja huomasi ettemme ole milläänlailla vaaraksi. Ja varmasti löysi ruokaakin koska maan pintaa oli rikottu.

                     

Kuvasin tämän peipposenkin "autokojusta", se tuli ihan auton viereen kuopsuttelemaan. Ensimmäinen tapaaminen peipposen kanssa ihan näin lähietäisyydeltä.

 Etelä-Saimaa, paikallislehti, uutisoi aamulla: "Takatalvi pysäytti kevään" ja alaotsikkona: "Pyry ajoi peipposet surman suuhun"
Silminnäkijän mukaan lumipyry koitui maanantaina kohtaloksi suurelle joukolle pikkulintuja." Pääosin peipoista koostuneet lintuparvet hakeutuivat Puumalantien asfalttipinnalle ilmeisesti lämpöä hakemaan."
Kuolleita lintuja oli ollut  tuhatmäärin. Silminnäkijän mukaan edelleen:" Veren ja höyhenien määrä oli ihan järkyttävä. Sohjoisella tiellä autonrenkaiden jäljistä pystyi päättelemään, että moni oli yrittänyt väistää lintuja."
Silminnäkijä edelleen: "Linnut olivat kylmästä ja märästä niin tokkurassa, etteivät ymmärtäneet lennähtää autoja pakoon."

Sitaateissa olevat lauseet ovat suoria lainauksia lehdestä.

                                                   Haapanapariskunta pesimäpuuhissa

Linnuille täytyy antaa nyt ehdottomasti pesimärauha! Vannon etten häirinnyt tämän pariskunnan rauhaa. Pesä on ihan lähellä tietä ja vielä näkyvissä, kunnes tiheä kaislikko tulee peittämään näkyvyyden.

Lumisade

Kaakkois-Suomikin sai kunnon lumipeitteen yllensä, sitä on päivän aikana tullut paikoitellen jopa 5cm. Kuvasin puutarhakasveja mutten oikein päässyt asian ytimeen koska lumisade oli niin kamalan märkää ja piti suojella kameraa kastumiselta.

 Puuskittainen., kylmä tuuli riepotteli koiranheisipuuta, lämpötila oli nollan vaiheilla. Tässä tarvitaan kasveilta selviytymiskykyä.

 Huomasin kun laitoin kuvat koneelle että mustaherukassahan on jo nuput. Toivon kovasti että nuo pienet nuput saisivat kehittyä aromikkaiksi marjoiksi!

Tuomen silmut sinnittelevät jääkuorman alla. Huomenna taitaa paistaa jo aurinko joten tämä lumisade on sitten vain  muistojen joukossa.
Tuskin vielä voidaan puhua takatalvesta, vai kuinka?

Kevään kukkia

Oli pakko tulla kertomaan, miten iloinen ihminen voi olla siitä että vettä sataa, vihdoin!
Tämä helpottaa varmasti allergisten ihmisten elämää ja saa kaikki värit näyttämään niin raikkailta. Sen kunniaksi vielä tänään kuvattuja kukkia!

 Tämän kasvin tunnistamiseen kaipasin apua joku aika sitten kun löysin ihan oudon kasvin puronvarrelta ja se tunnistettiinkin heti kevätlinnunsilmäksi. Kasvin korkeus on 5-15 cm
Kävin tänään katsomassa mitä siellä samalla puronvarrella tapahtuu. Siellähän oli täysi kukinta meneillään, näytti tosi kauniilta ja keväiseltä. 

Maaperä oli sen verran kosteaa ja upottavaa että toinen jalkani upposi ihan kunnolla mutaan. Piti vähän tehdä työtä että sain jalkani irti, melkoinen imuvoima tuollaisella mudalla!

 Olenkohan tätäkään huomioinut ennen vakavampaa kuvausharrastusta. Kevättaskuruoho  joka vakiintui Suomeen reilut sata vuotta sitten tullessaan maahan Keski-Euroopasta heinänsiementen seassa.

 

Tämä on se moikkauskäsine jos joku muistaa,  taisin laittaa sen talvella, nyt se on vallan villiintynyt huiskuttamaan! Kyseessä on saarnin hede-ja emikukat.
Saarni puhkeaa lehteen puista viimeisimpänä ja on ensimmäisenä karistamassa lehtiään.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Aamupalaksi mato

Kerrankin töyhtöhyyppä oli suosiollinen kuvaajalle, kuvasin auton ikkunasta. Maisema ympärillä ei ole  erityisen kaunis mutta näin keväällä tyypillinen ympäristö kyseiselle linnulle.

 Aurinko tuo upeasti esiin linnun kauniin höyhenpeitteen. Ihmettelin kovasti miten rauhallisesti se antoi kuvata itseään.

 Kuullosteli jotain pää kallellellaan, tyttären koira vingahteli autossa muutaman kerran, kuunteliko se sitä ääntä.

 Tuossa varjon kohdalla vasemmassa reunassa taitaa olla linnun aamupala, ihmettelinkin miten se löytyi niin salamannopeasti.

Tässä on kolme perättäistä ruutua.
Saattoi kuulua vain SLURPS ja mato oli mennyttä matoa! Uskomattoman nopea ruokailutapahtuma, voisi jopa puhua ahminnasta :)

 

Sinne sei jäi etsimään uutta matoa kun jatkoimme matkaa. Matkan päästä löytyi kurki, josta seuraavaksi.

Kukkia

                                                                    Imikkä eli lehtoimikkä

 Ravinteisten lehtojen kasvi, jokivarret ja rinnelehdot ovat yleisiä kasvupaikkoja. Imikkää on käytetty ennen lääkekasvina. Kerääminen kielletty.
 Kukat ovat aluksi purppuranpunaisia mutta muuttuvat myöhemmin sinivioleteiksi. Kasvi oli ihan uusi tuttavuus ja kuului tämän kuvauskurssin tavoitteisiin alla olevan kangasvuokon lisäksi.

                                                                    Kangasvuokko

Vesilintuja

Luontokuvauskurssin linnustoa.

Tapasin ilokseni sellaisia lajeja joita en ollut koskaan nähnyt. Tässä postauksessa nokikana oli ainoa jonka olin nähnyt aiemmin. Niin ja tietysti naurulokki oli tuttu.

                                                                        Harmaasorsa

 Suomen luonto tunnistusoppaassa sanotaan näin: "Harmaasorsa on kotiutunut yhä tukevammin rehevien kosteikoiden ja lintujärvien asukiksi. Talvialueet ovat Tanskan salmissa ja Länsi-Euroopassa."

Naaras muistuttaa sinisorsanaarasta. Nokka on sivuilta keltainen ja pienempi kuin sinisorsalla. Lintujen parimäärä 7500.

                                                                         Nokikana

                                                                 Punasotka

 Tämä oli hauska porukka, pärähtivät siihen paikalle kuin mopopojat. Uivat innoissaan kiertäen yhtä pesimäluotoa. Näytti siltä että ylimääräistä energiaa olisi vaikka kuinka tuhlattavaksi.
Koska lintu ei ollut ennestään tuttu, luulin jo että molemmat sukupuolet ovat samannäköisiä.

 Sitten selvisi että tämä joukossa mukana pyörinyt yksilö olikin naaras,  koirasvaltaisuus on huomattava. Yhtä naarasta saattaa piirittää jopa 5-10 koirasta. Mitään liehittelyä en tainnut havaita. Erittäin mukava porukka seurattavaksi.

 Punasotkaa pidetään vaarantuneena lajina. Parimäärä 11 000 Talvialueet ovat Länsi- ja Etelä-Euroopassa.

 Naurulokeilla oli siinä aamuhämärissä tunteet herkässä. Näytti siltä että useimmat olivat jo löytäneet sekä puolison että pesäpaikan.

Luulen että tämä on sääksi, lensi kovin, kovin korkealla. Tämä oli paras kuva jonka sain.

Vielä yksi kukkapostaus tulossa kurssilta, joten en näytä niitä kaikkia kolmeatuhatta kuvaa ;)

Varhaisia aamuja

Maisemakuvaajana olen varsin onneton ja siitäpä syystä en ole juurikaan ottanut niitä. Se ei vaan luonnistu siten kun toivoisi.
Nämä ovat viime viikonlopun luontokuvauskurssintunnelmia.

 Aamupala  klo. 4.10 ja siitä se päivä lähti käyntiin. Pakkauduimme reppuinemme pikkubussiin ja matka suuntautui kohti Parikkalan Siikalahtea jota pidetään lajistonsa ja laajuutensa takia Suomen parhaimpana lintujärvenä.
 Marssimme pitkospuita pitkin lintutornille. Valtava sirkutus kuului joka puolelta. Kaulushaikaran ääntely oli ainutlaatuinen ja jännä kokemus.

Ensimmäinen kuva on otettu klo.4.53
Aamuauringon kajo kertoo että päivästä on tulossa kaunis. Ilma oli raikasta ja happirikasta. Lämmintä vaatetta piti olla kuitenkin reippaasti päällä, jopa käsineet, ollaanhan vielä varhaisessa keväässä.

 Runsaasta linnustosta näkyi tässä vaiheessa eniten naurulokkeja, meteli olikin melkoinen. Auringon nousun seuraaminen  sieltä tornista oli mieleenpainuva kokemus!
Illalla esittäytyessämme, aiemminkin  kurssilla olleet kertoivat odotavansa juuri näitä aamuja.

 Äänet paljastivat että joutsenparvi on tulossa ja kuinka ollakkaan ne kääntyivätkin tulemaan kohti tornia, toivoin että saan kuunsirpin samaan kuvaan. Ja se onnistuikin tuossa alla olevassa kuvassa.

 Tämä ei ole sitten kalavale, jousenet lensivät lähes ylitsemme ja mie vaan taistelin asetusten kanssa :) Kyllä harmitti ohi mennyt hieno tilaisuus!

 Tämän kuvan ottamisen aikaan kello on jo 4.51  Nopeasti valo lisääntyi ja sävyt muuttuivat koko ajan, nämä asiat kun oppisi tallentamaan.

 Seuraava aamu alkoi aivan samoin toimin.
Sapuessamme tutulle paikalle vesistön päällä oli aivan satumainen sumu, uskomattoman kaunista ja jotenkin salaperäistä sieltä paikan päältä katsottuna.
Suuntasinkin suoraan piilokojulle. Koju on veden päälle tehty ovellinen rakennelma jonne johtaa päältä avoin käytävä, kuvaus- ja tarkkailukojun sivuilla on useita kuvausaukkoja jotka avataan ja suljetaan liutettavilla laseilla.
Linnut eivät näytä välittävän ollenkaan kojussa olevista kuvaajista.

 Sumu kulki hitaasti veden pinnalla, jokapuolelta kuului lintujen ääntelyä. Ajattelin että voisin vaikkapa aloittaa aamuni näinkin :)

 Naurulokeilla oli kosiomenot päällä, kuvasimme useampiakin paritteluja ja joitain reviiritaistojakin siinä taisi  olla.

 Kello on 5.31 aamuaurinko varjää maisemaa punertavaksi. Hämärän ja sumun poistuessa, alkoi paljastumaan ihan uuttakin lajistoa. Kuvassa harmaasorsapariskunta ja ohi lipuva punasotka.
Laitan linnuista vielä erillisen postauksen.

 Illalla lähdimme kuvaamaan jyhkeää maisemaa, Simpeleen Haukkavuorta, kalliolta pudotusta  79 m Sarajärven pintaan.
Harjoittelimme maisemakuvausta sekä auringonlaskun tallentamista.

 Aurinko laski todella nopeasti kun se aika tuli.
 Vaikken hirveästi makkaran ystävä olekkaan niin miten voikaan maistua niin taivaalliseen hyvältä kun palasimme  kuvauspaikalta takaisin näköalapaikan grillikatokselle.
Upea päivä tämäkin!