Jättisuuri perhospostaus 3.

 Annoinhan pari päivää sitten "myrskyvaroituksen" tästä kuvaustahdista :D
Tänään tunsin olevani perhoskuiskaaja! Reippaasti yli 20 erilaista lajia mittarit mukaan lukien, perhoset törmäilivät päin,  kulkivat jopa mukana. Ihan uskomatonta, niitä oli kukissakin monta yhtä aikaa. Tein sellaisen kolmen tunnin lenkin koska sitä luvattua sadetta ei tullutkaan.

Metsänokiperhonen, lentää heinäkuun alkupuolelta elokuun puoliväliin. Tämä perhonen oli tänään enemistönä.

 Aika rohkea yksilö, tuli istumaan housun lahkeelle kun kävelin ja kulki siinä mukana jonkin matkaa. Aikamoista akrobatiaa sain käyttää että sain kuvattua kanssamatkustajan.

 Kaaliperhonen, ensimmäinen sukupolvi lentää toukokuun lopulta heinäkuun alkuun ja toinen elokuun alusta syyskuun lopulle
EDIT. taitaa olla kuitenkin lanttuperhonen, joka lentää kahdessa sukupolvessa, ensimmäinen touko-kesäkuussa, toinen heinäkuun lopulta syyskuun puoliväliin.
Kiitos Annika tunnistusavusta!

 

 Amiraali, vaeltaa Suomeen vuosittain Etelä-Euroopasta. Säiden ollessa suotuisat vaeltajia saapuu Suomeen läpi kesän. Täällä kehittynyt sukupolvi lentää runsaimmillaan elo-syyskuussa.

 Loistokultasiipi, tämän jo olen kuvannutkin mutta ansaitsee vielä toisenkin esittelyn :) Lentää heinäkuun alkupuolelta elokuun puoliväliin.

 

 Virnaperhonen, lentää toukokuun lopulta kesäkuun lopulle. Joinakin kesinä saattaa kehittyä myös toinen harvalukuinen sukupolvi heinä-elokuun vaihteessa. Tämän tunnistamisessa olin vähän epävarma!

 Nokkosperhonen,selvästikin uusi sukupolvi kun olivat niin kirkkaan värisiä. Ensimmäisethän saattavat aloittaa lentonsa jopa maaliskuussa. Uusi sukupolvi syntyy heinäkuun puolivälin paikkeilla ja lentää sitten syys-lokakuulle. Näitä oli liikkeellä ihan pari kappaletta!

 Sitruunaperhonen, näistäkin uusi sukupolvi. Ensimmäiset lentelevät jo maaliskuussa, talvehtineet lentävät juhannukseen asti ja uusi sukupolvi aloittaa lentonsa heinäkuun lopulta edellisessä postauksessa mainitun kirjan mukaan. Nyt ovat huomattavasti aikaisemmassa, näitä perhosia oli ihan kymmeniä liikkeellä ja jopa kolme samassa kukassakin.

 Kangassinisiipi / koiras, lentää sydänkesällä kesäkuun lopulta elokuun alkupuolelle, yksi sukupolvi.

 Kangassinisiipi / naaras

 Keisarinviitta / naaras, lentää heinäkuun puolivälistä elokuun loppupuolelle. Yksi sukupolvi.
EDIT. todennäköisesti ei olekkaan, vaan olisiko alhaalla esiteltävä orvokkihopeatäplä? APUA, nämä hopeatäplät ovat niin samanlaisia :D

 Ketosinisiipi / koiras, lentää kesäkuun lopulta elokuun alkupuolelle. yksi sukupolvi.

 Orvokkihopeatäplä, lentää heinäkuun alusta elokuun puoliväliin.

 Angervohopeatäplä, lentää heinäkuun alusta alkaen noin kuukauden.

 Rämehopeatäplä, lentää suopursun kukinta-aikaan, kesäkuun alkupuolelta heinäkuun alkuun. Tällä yksilöllä taitavat  lentotunnit alkaa olla lopussa. On näillä perhosilla lyhyt elämä!

Ketohopeatäplä, lentää heinäkuun alusta elokuun alkupuolelle.

Kovasti tein työtä tämän tunnistuksen kanssa, toivottavasti määritykset ovat oikein!
Tämä oli tosiaan ihan uskomaton perhospäivä. Näitten lisäksi oli lauhahiipijöitä, piippopaksupäitä, tesmaperhosia, papurikkoja ja jokin ihmeellisen kaunis perhonen joka lähti lentämään maitohorsmasta enkä sitä sen koommin nähnyt, saattoi olla mahdollisesti häiveperhonen!
Ihmeellistä miten olen tästä innostunut, ennen tunnistin ihan muutaman tutuimman lajin!
Kiitos jos jaksoit pysyä mukana loppuun asti :)

Jättisuuri perhospostaus 2.

Päiväperhosia tällä kertaa. Olen kuluttanut useampia tunteja tuolla samalla talvisen hiihtoladun pohjalla perhosia etsiskellen, aina samoissa maisemissa mutta kyllä sinne uusiakin lajeja koko ajan ilmestyy.
Tuonne jäivät odottamaan vuoroaan vielä kuvat sinisiivistä joissa on vielä tunnistettavaa sekä lukuisa määrä mittareita myös ilman tunnistusta.
Jos olet tunnistuksesta eri mieltä niin kerro ihmeessä, kirjan perusteeella olen näitä määritellyt.

    Lauhahiipijä, lentää sydänkesällä, heinäkuun alusta elokuun puoliväliin.                                

                        

 Tummapapurikko, lentää kesäkuun viimeiseltä viikolta heinäkuun loppupuolelle. Yksi sukupolvi.

Angervohopeatäplä, lentää heinäkuun alusta noin kuukauden eteenpäin.

 Tesmaperhonen / koiras, lentää heinäkuun alusta elokuulle. Yksi sukupolvi. Näitä perhosia näkee nyt paljon!

 Niittyhopeatäplä, lentää kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppupuolelle Suotuisana kesänä voi kehittyä etelässä toinenkin sukupolvi.

 Ketokultasiipi / naaras (tumma), lentää juhannuksesta heinäkuun puoliväliin, joskus toinenkin sukupolvi elokuun loppupuolella.

Hopeasinisiipi / naaras, lentää kesäkuun loppupuolelta heinäkuun lopulle, joskus voi alkusyksystä olla  toinenkin sukupolvi.

 Tummakirjosiipi, lentää juhannuksen paikkeilta heinäkuun loppupuolelle. Tämä oli ilahduttavin bongaus koska perhonen on harvinainen ja vähälukuinen laji, painopistealueet ovat Lounais-ja Kaakkois-Suomessa.
Kaikki tässä oleva pohjatieto perustuu  Dick Forsman - Olli Vesikko : PÄIVÄPERHOSET Suomen luonnossa- kirjaan, julkaistu v.2012 ( ensimmäinen painos v.2005)

 

 Piippopaksupää / naaras, lentää kesäkuun puolivälistä heinäkuun lopulle, jokus toinen sukupolvi syyskuussa.

Sillan alla

 Pääskysiä näkee kovin harvoin tai ehkä liikun sellaisissa paikoissa joissa niitä ei näy. Tämä pesä oli ihan vilkasliikenteisen maantiesillan alla. Olimme eilen melomassa ja samalla bongasin tämän pesäpaikan. Sillalla jyrisi liikenne, aika kovaakin meteliä välillä kun joku isompi auto kulki ohitse tai pikemminkin päällitse.

 Sillanalusen pesäpaikakseen valinneet haarapääskyemot kantoivat  ruokaa ihan tauotta. Oli muuten aika hämmästyttävää miten syvälle kurkkuun emo tuon ruoka-annoksen laittaa. Mietin sitäkin että mistähän  ne muistavat kuka sai viimeeksi ruokaa kun kaikki suut näyttävät olevan apposen auki lähes koko ajan. Vai saako se vahvin ja rohkein aina eniten!

 Virta heilutti kanoottia ja samalla tietysti kameraa ihan koko ajan, yritin ottaa vähän tukea toisen puolen kivistä muttei se oikein onnistunut. Mutta kyllä tästä pääasia selviää:)

Aika hienosti pääskynen tuon savipesänsä muuraa, ei näytä yhtään siltä että liikenteen jyrinä olisi sitä heikentänyt. Tuo valkoinen isohko höyhen taitaa olla koriste!

Tässä näkyy vielä tilanne kun emo on juuri lennähtänyt pesän reunalle. Eikä ole ollenkaan epäselvää mihin ruoka kuuluu laittaa mutta kenelle ensin?

Ja näin syvälle ruoka-annos laitetaan, eipähän kulu aikaa pureskeluun :) Näyttää kyllä aika huimalta!

Lokkiemo on saanut lapsensa jo näin suuriksi, kohta taitavat alkaa lentoharjoitukset, uiminenkin näytti jo sujuvan  hyvin!

Kukkia ja perhosia

                                                                Kannusruoho

                                          
                                                                 Ketokultasiipi

                                                    

                                                                         Ranta-alpi

                                                                  Loistokultasiipi - koiras

 Tämä perhonen hehkuu niin valtavan upeasti auringossa, tähän kuvaan sain ehkä jotain siitä hehkusta. Perhonen on myös äärimmäisen taitava katoamaan näköpiiristä!

                                                                          Särmäkuisma

Useammassa kuvassa huomaan tuulen vaikutuksen ja sen että on joutunut kuvaamaan kauempaa. Mutta huomaan pitäväni nykyään enemmän kuvan tunnelmasta kuin siitä että se olisi esimerkiksi äärimmäisen terävä.

Tämä postaustahti on nyt aikamoista kun tämä blogi on itselleni samalla  vähän niinkuin luontopäiväkirja ja nyt luonnossa tapahtuu niin paljon! Joten  mitään huonoa omaatuntoa ei tarvitse kokea ellei jaksa/ehdi kommentoida. Jotenkin koin että tämä pitää nyt sanoa nyt tässä välissä:)

Veriluteen valtaus

Pahis ja muu niityn väki

Tai voisi tämän toisinkin otsikoida, elämää ruusuruohossa.
Eilinen ilta antoikin hyvän kuvasaaliin ja aurinkokin oli armelias kuvaajalle eikä porottanut ihan täydeltä laidalta.  Monenlaista pikkuväkeä oli liikkeellä kun ilma oli kuitenkin niin mukavan lämmin.
Nyt on  ruusuruohojen aika parhaimmillaan ja tätä kukkaa näyttävät monet siivekkäät suosivan.

 Pahiksen läsnäolon huomasin jo kaukaa, tästä kaikesta kuhinasta mitä tuon kukan ympärillä oli. Nimesin tämän kukkahämähäkin viime kesänä vuoden pahikseksi sen saalistustavan takia. Saalis on jälleen itseään saalistajaa paljon suurempi. Kovin rohkeasti nuo pienet kärpäset siinä ympärillä pyörivät, tiesivät kai olevansa turvassa.

En voinut vastustaa kiusausta ja puhalsin ja puhkuin niin että suurin osa kärpäsistä kaikkosi ja pääsin kuvaamaan lähemmäksi. Siinä se nyt on saalistaja ja saalis.

Seuraavaksi hipaisin vähän kukkaa eikä ollut todellakaan tarkoitus tipauttaa tuota saalista pois koska sehän oli jo menetetty. Se kuitenkin tippui, kukkahämähäkki jäi tuohon jotenkin myrtyneenä ja kärpäset jatkoivat tanssiaan.



Viereisellä kukalla vaani oppipoika joka taisi oppia sen että älä koskaan irroita otetta saaliista!

Tämä kukka taitaa olla ihan turvallinen paikka aterioida, monen monta "pikarillista" on vielä tutkimatta.

 Hoikkakukkajääräkin kerää vähän mettä pulskistuakseen.

Kimalaiskuoriainen on aika puuhakas seurattava kun se myllertää kukkaa laidasta laitaan.
 

Peppupuoli näyttää ihan kääpiöukon naamalta. Kuoriaisen syödessä tuo kuori liikkuu jotenkin hassusta ja näyttää siltä kuin tuo alaosa  puhuisi. Eikö näytäkkin, kuin tuossa olisi silmät kulmakarvoineen ja parrakas suun seutu?
Katsokaapa jos tämän kuoriaisen näette! Ehkä ei kannata kuitenkaan sanoa niille jotka kuvausta/kuvaajaa ihmettelevät että katselen tässä kääpiöukkoja, se voisi herättää vähän ihmetystä :D
Mukavaa alkanutta viikkoa!