Jättisuuri perhospostaus 1.

Käytin koko viikonlopun muilta puuhilta ylimääräiseksi jääneen ajan perhosten kuvaamiseen.
Ainoa joka teki kiusaa, varmasti arvaattekin oli jälleen tuo tuuli.
Apolloperhonen ( Edit. tarkoitin kyllä aurooraperhosta ) lensi lähes päin mutta kuvaus ei onnistunut tänäänkään, vieläkin on vähän aikaa :)
Näinköhän jaksatte katsoa loppuun saakka tämän jättisuuren postauksen.

Hopeatäpliä on melkoinen joukko mutta pitkän tutkiskelun jälkeen päädyin siihen että tämä olisi niittyhopeatäplä. Erot eivät ole kovin suuria. Näitä perhosia oli eniten liikkeellä. Lentää kesäkuun puolivälistä heinäkuun jälkipuolelle.

 Tämä perhonen on papurikko, veikkaisin metsäpapurikkoa koska sen lentoaika on parhaillaan, lentää toukokuun lopulta kesäkuun loppuun. Tätäkin perhosta on vain yksi sukupolvi.

 Virnaperhonen, lentää toukokuun lopulta kesäkuun lopulle. Joskus voidaan tavata myös toinen sukupolvi tosin harvalukuisena.

 Ihastuin eilen niin tähän piippopaksupäähän että laitan vielä pari tämänpäiväistä kuvaa. Jotenkin suloinen paksupää :)

Kävin tänään hakemassa meille kesäkukat Preetzmannin puutarhalta. Paikalliset tietävätkin, valtavan upeita, reheviä amppeleita  ja kesäkukkia ja ystävällinen palvelu!
Siellä kasvihuoneen kukkaruukussa oli tämä ritariperhonen,  en ole tainnut koskaan aiemmin nähdä!

 Ihmeteltiin perhosen paikallaanoloa, oliko mahdollisesti kuollut, näytti kuitenkin ihan freesiltä. Siihen se jäi kukkien keskelle.
Valtavan kaunis, kookas perhonen joka lentää toukokuun lopulta heinäkuun alkuun.Hyvinä kesinä saattaa kehittyä toinenkin sukupolvi.

Tämä kuva on viimeviikon lopulta. Ohdakeperhonen on kyseessä.Ilmestyy Suomeen aikaisintaan toukokuussa kun eteläiset lämpimät ilmavirtaukset alkavat. Perhosia voi vaeltaa Suomeen pitkin kesää. Ei talvehdi Suomessa, joskin täällä kehittyneet lentelevät elokuun alusta syksyn ensimmäisiin pakkasiin.

Kaikki tässä oleva tieto on Dick Forsman - Olli  Vesikko : Päiväperhoset Suomen luonnossa-kirjasta

  Sitten tämä loppuosa , en tiedä ainoankaan perhosen nimeä mutta yritän etsiä tietoa ja laitan myöhemmin!
Päiväperhosia ne eivät ole koska päiväperhosten tuntosarvet ovat tämän juuri mainitun kirjan mukaan, aina nuijamaiset.


10.6 lisäsin tänne tunnistetietoja näille eilen vielä tunnistamattomille.

Niittoyökkönen, joka on aktiivinen päiväsaikaan. Lentää toukokuun puolivälistä heinäkuulle saakka. Lähtee häiriöstä helposti lentoon.

Ruutumittari, joka kuuluu mittariperhosiin. Lentää toukokuun lopulta elokuun alkuun. Näyttää mustalta mutta on tumman suklaan värinen.

Reunustäplämittari, lentää pääasiassa öisin mutta lähtee päiväsaikaan lentoon häirittynä. Lentoaika toukokuun lopulta heinäkuun lopulle.

Karhusiilikäs, kuuluu siis siilikkäisiin. Lentää yhtenä sukupolvena kesäkuulta heinäkuulle, huippuaika sijoittuu juhannuksen aikaan. Koiras lentää ympäri vuorokauden, naaras on aktiivisin päivällä ja erityisesti auringonpaisteessa.

Viirulehtimittari, iltapäivästä hämärään lentävä laji. Lentää yhtenä sukupolvena kesäkuun alkupäivistä heinäkuun puoliväliin.

Metsämittari, aktiivinen vain valoisaan aikaan. lentää toukokuun lopulta kesäkuun loppuun.


Perhoset ovat tältä erää loppu mutta tuolla odottaa vuoroaan joukko kaikensorttista vilistäjää ja lentäväistä!

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Perhosretkellä

Yöllä oli ollut luontoa hellivä ja virkistävä sade, ilma tuoksui hyvälle ja oli raikasta.
Mukavantuntuinen aamu perhosretkeä ajatellen, ei liian kuumakaan. Tapasin reissussa 11 erilaista perhosta ja sain jopa jokaisen kuvattuakin. Mukana oli näitä tuttujakin joista olen jo aikaisemmin laittanut  tänne kuvia.

 Astutaan sadepisaroitten  koristeleman kaarisillan alitse perhosten maailmaan.

 Ensimmäisenä vastassa oli piippopaksupää joka lentää kesäkuun puolivälistä heinäkuun lopulle. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa.

 Tämä oli niin rauhallinen perhonen että päätin kuvata enemmänkin, vaikka perhoskirjassa sanotaankin että on nopea lentäjä, jonka lentoa on vaikea seurata. Saattoi olla vielä aamu-uninen kun olin ennen kymmentä liikkeellä.

Suomen päiväperhoskirja kertoo että suosii mm. erilaisia korkeaheinäisiä niittyjä, juuri tällaiselta paikalta perhosen tänään löysin.

Sitruunaperhonenkin suostui poseeraamaan, sain jopa monta kuvaa erilaisissa ympäristöissä.
Onneksi taivaalla liikkui koko ajan pieniä poutapilviä joitten taakse aurinko välillä meni niin sain hyvin kuvattua.

Löysin vasta tänä keväänä tämän kuvauspolun. Talvella siinä kulkee hiihtolatu, en ole koskaan sinne suuntaan edes hiihtänyt. Matkan varrella on laavu, siellä oli eilen selvästi poltettu tulta koska savu haisi. Aika vaarallista touhua siinä metsän keskellä koska paikka ja grillausmahdollisuus on tarkoitettu talveen ja hiihtäjien käyttöön. Ympäristö oli hirvittävän sottainen, kaikenmaailman elintarvikepakkauksia ja roskaa.
Taidan ottaa joku päivä siivouskäsineet mukaan mennä  siistimään, vaikkei asia minulle kuulu, vai kuuluuko! Harmittaa tuollainen sotkeminen!

Lisää perhosia joku toinen päivä!

Laiturilla

Laiturilla oli eilen vieras, sillä vastapestyllä laiturilla! Oli muuten tainnut käydä viikon aikana useammankin kerran. Juuriharja taas viuhumaan kun seuraavan kerran menemmme.
Kauppalistalla on muuten käärme siis sellainen muovinen joka ilmeisesti vähän ainakin pelottaa näitä laituria vessanaan käyttäviä.

 Kanadanhanhi taitaa olla kovin luottavainen, se ei ainakaan pitänyt mitään kiirettä vaikka olimme samalla laiturilla ihan pidemmän aikaa. Se vaan seisoi ja katseli suuntaan jossa puoliso hautoi. Lopulta se päätti lähteä ihan rauhallisin askelin laiturin päätä kohti ja....

....ja laskeutui sieltä veteen. Linnun kertovaan painavan 3.6 - 5.5 kiloa joten aikamoinen "kinkku" se on.

 Lintupariskunta lähti läheiseltä luodolta  lammelle ruokailemaan. Uteliaisuus voitti ja päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja käydä kasomassa miltä pesä näyttää. Nopeita aironvetoja etteivät linnut ehtisi tulla takaisin. Luulen että kuoriutuminen alkaa olla melko lähellä koska naaras hautoo 28-30 vrk ja  tämä aika alkaa olla jo täysi.

Munia kerrotaan olevan 3-7 jopa 12 . Poikaset ovat pesäpakolaisia jotka lähtevät seuraamaan emojaan jo vuorokauden kuluttua kuoriutumisestaan. Käymme paikalla seuraavan kerran vasta ensiviikon puolivälissä, silloin siellä tuskin on enää ketään.
Ruokailureissun ajaksi munat olivat peitetty, vaikka kuinka zoomaa niin mitään ei näy.

Linnut viipyivät reissussa kymmenisen minuuttia ja ehdin sopivasti rantaan turvaan, koska kerrotaan että linnut voivat olla jopa agressiivisia tällaisesta häirinnästä.
Kanadanhanhilla kerrotaan muuten olevan elinikäinen pariside.

Korentoja

Viikonlopun melontareissun aikana tavattuja korentoja.
Sanon heti alkuunsa että tunnistaminen on vaikeaa ja olen vasta niin vähän aikaa kuvannut sudenkorentoja joten  olen todennäköisesti tunnistanut  ihan väärinkin, saa oikaista :)

 Näitä korentoja oli paljon liikkeellä. Hiekkaisella mökkitielläkin näkyi  muutamia kymmeniä, ihan vieressä oli kaislojen reunustama suo-oja. Päädyin siihen että tämä olisi isolampikorentokoiras.

Ymmärsin kuvaa katsoessani että sudenkorento lounastaa tässä hämähäkkiä. Joissain kuvissa hämähäkin erottaa paljon paremmin mutta tässä korennon pää erottui niin hyvin joten valitsin tämän.

 Isolampikorennon naaraan kirjailut ovat yleensä keltaiset, kertoo Sami Karjalaisen kirja Suomen sudenkorennoista.

 Seuraavaksi eniten pyöri ympärillä ruskohukankorentoja. Ne olivat vähän kuvaajaystävällisempiä kun malttoivat pysyä jopa hetken paikoillaan.

 Tässä kohtaa sanon vain että kyse on tytönkorennosta, näitä kauniita pienehköjä korentoja oli myös paljon.

Tästä kuvasta  olen erityisen onnellinen jopa vähän ylpeäkin. Tämä oli niin vaikea kuvattava, luulen että kyseessä on vaskikorento, ainakin jokin kiiltokorennoista!
Se ei pysynyt aloillaan kuin pienen hetken eikä pysähtynyt mihinkään korrelle tai varrelle. Mutta tuli ihan eteenkin, juuri tällä tavalla pörräämään paikoillaan, ota siinä sitten kuva:)  Mutta otin ja olen tästä todella onnellinen!

Sitten vähän elämän raadollisuudesta. Sohvi, tämä "kuuseen kurkottaja"  leikki puutarhassa "jollain" hyppi riemusta ja kirmaili sinne tänne. Rohkenin mennä lähemmäksi kun tilanne rauhoittui.
Voi harmi, kissa ei suinkaan ihaile tässä kaunista sudenkorentoa! Lopulta se popsi korennon suihinsa, vähän nolo loppu tälle korentopostaukselle mutta tällaista elämä on!

Harmaalokin lentonäytös

 Näytän aluksi ihan tällaista vapaata, normaalia liitelyä. Siipieni väli on 138-150 cm joten saan tämän näyttämään upealta. Lennän  vakaasti matalin siiveniskuin. Sitten liidän ja kaartelen  kulmalle taipunein siivin.

 Tätä tyyliä voisi kutsua:  Tule siipieni suojaan - lentotyyliksi. Soveltuu poikasten lento-opetukseen luomaan turvallisuutta.

 Vähän rohkeampi hieman näytösluonteisempi lentotyyli väliin, ei sovellu aloittelijoille:  Apua, unohdin kuinka lennetään - lentotyyli. Tätä en myöskään  suosittele kokeiltavaksi kotitaivaalla.

 Tätä lentotyyliä käytetään erityisesti keväisin kun puolison valinta on ajankohtaista: Tulevan puolison vakoilulento - lentotyyli tai Olen kun en olisikaan - lentotyyli

 Tätä lentotyyliä tarvitaan erityisen harvoin mutta se on hyvä kuitenkin hallita: Kuinka vältät tutkan - lentotyyli

No niin, lentonäytös on päättynyt, kylläpä tuo ilta-aurinko paistaa mukavasti. Pesintäluoto kutsuu!

Mökkiviikonloppu

Virkistävä mökkiviikonloppu takana. Säät olivat todella upeat, tanäänkin lämmintä lähes 27 astetta. Heitin jopa talviturkin eilen illalla pois, ei se vesi kovin lämmintä ollut:)
Ja tietysti kuvasin paljon! Laitan sudenkorennoista ja muutamasta muustakin asiasta ihan omat postaukset.
Käsivarret ovat kipeät kaikenlaisesta puuhaamisesta, oli laiturin pesua ja risusavottaa ja mitä kaikkea ehdittiinkin!

 Päivät olivat aamusta alkaen kauniita. Mökkirannasta on pieni soutumatka suhteellisen leveän ojan kautta lammelle. Olin aamulla jo ennen kuutta liikkeellä että ehdin näkemään edes osan auringonnoususta.

 Lammella oli ihan kevyttä usvaa joka liikkui ihan hitaasti vettä pitkin, kaunista ja niin hiljaista lintujen aamukonserttia lukuunottamatta.

 Yöllä ei ole ollut paljon kastetta mutta hämähäkin seitit ovat saaneet kuitenkin päällensä kevyen kastepisaroinnin.

 Olin iloinen kun löysin kissankäpälöitä ne ovat jo monesta tutusta paikasta kadonneet. Tässä oli ihan pieni alue  näitä valkoisia.

 Viime kesänä laitettuun linnunpönttöön oli kotiutunut sinitiaispariskunta ja kiirettä näytti emoilla piisaavan ihan tauotonta ruonhakua, välillä molemmat olivat yhtäaikaa menossa pönttöön sisälle. Miten tämä sujahtaminen pesäaukosta voi käydäkkin niin nopeasti.

 Kanootti oli lähtövalmiin koko ajan ja kyllä sillä melottiinkin, erinomainen väline sudenkorentoja kuvattaessa.

 Tämä koetteli eniten kärsivällisyyttä :) Toivoin että vesimittarit tulisivat tuosta veteen heijastuvasta "portista" ulos. Mutta eivät ne tulleet :) Istuin laiturilla ja nautin hiljaisuudesta ja samalla yritin kuvata tätä tilannetta.

 Vesimittarit esittivät melkoisia akrobaattisia taitojaan hyppelemällä korkealle ylös. Veden pinta oli aivan tyyni joten tätä ilakoimista oli helppo seurata.

 Monien, monien vuosien ajan lehtokurpat  ovat suorittaneet tämän jokailtaisen reviirilentonsa. Se tapahtuu aina klo 22.00 maissa. Osaan suunnata kamerankin siihen suuntaan josta lentorata kulkee. Eikä koskaan tarvitse pettyä.

 Auringonlaskut olivat tietysti kaunista seurattavaa, aina se jaksaa hämmästyttää miten nopeasti aurinko laskeekaan mailleen.

Tässä "työläisten" työvaatteet kuivumassa :) Viime syksynä kun vesi oli korkealla laituri piti nostaa maalle ja sieltä nyt takaisin veteen.Nämä hankittiinkin osittain sen takia kun vedessä seisten piti tehdä jonkin verran hommia. Ajattelin hyödyntää myös kuvatessa! Oli muuten erinomainen laituriakin pestessä. Ei tullut niin kuumakaan harjatessa kun seisoin vyötäröä myöten vedessä, eikä käynyt myöskään selkään kun pystyin seisomaan. Loppuosa piti tietysti harjata kontaten.