Korentoja

Viikonlopun melontareissun aikana tavattuja korentoja.
Sanon heti alkuunsa että tunnistaminen on vaikeaa ja olen vasta niin vähän aikaa kuvannut sudenkorentoja joten  olen todennäköisesti tunnistanut  ihan väärinkin, saa oikaista :)

 Näitä korentoja oli paljon liikkeellä. Hiekkaisella mökkitielläkin näkyi  muutamia kymmeniä, ihan vieressä oli kaislojen reunustama suo-oja. Päädyin siihen että tämä olisi isolampikorentokoiras.

Ymmärsin kuvaa katsoessani että sudenkorento lounastaa tässä hämähäkkiä. Joissain kuvissa hämähäkin erottaa paljon paremmin mutta tässä korennon pää erottui niin hyvin joten valitsin tämän.

 Isolampikorennon naaraan kirjailut ovat yleensä keltaiset, kertoo Sami Karjalaisen kirja Suomen sudenkorennoista.

 Seuraavaksi eniten pyöri ympärillä ruskohukankorentoja. Ne olivat vähän kuvaajaystävällisempiä kun malttoivat pysyä jopa hetken paikoillaan.

 Tässä kohtaa sanon vain että kyse on tytönkorennosta, näitä kauniita pienehköjä korentoja oli myös paljon.

Tästä kuvasta  olen erityisen onnellinen jopa vähän ylpeäkin. Tämä oli niin vaikea kuvattava, luulen että kyseessä on vaskikorento, ainakin jokin kiiltokorennoista!
Se ei pysynyt aloillaan kuin pienen hetken eikä pysähtynyt mihinkään korrelle tai varrelle. Mutta tuli ihan eteenkin, juuri tällä tavalla pörräämään paikoillaan, ota siinä sitten kuva:)  Mutta otin ja olen tästä todella onnellinen!

Sitten vähän elämän raadollisuudesta. Sohvi, tämä "kuuseen kurkottaja"  leikki puutarhassa "jollain" hyppi riemusta ja kirmaili sinne tänne. Rohkenin mennä lähemmäksi kun tilanne rauhoittui.
Voi harmi, kissa ei suinkaan ihaile tässä kaunista sudenkorentoa! Lopulta se popsi korennon suihinsa, vähän nolo loppu tälle korentopostaukselle mutta tällaista elämä on!