Kotimaanmatkailu avartaa

Kävin parin kuvaajakaverini kanssa viikon mökkireissulla Kuusamon maisemissa. Mukava reissu, yhteinen kiinnostus luontovalokuvaukseen yhdistää meitä.
Sain höpöttää aukoista ja suljinajoista  mielinmäärin, pelkäämättä että keskustelukumppani tylsistyy. Kaverini ovat huomattavasti kokeneempia kuvaajia, toinen kansainvälisesti palkittukin, joten olin todella hyvässä seurassa.
Osallistuimme myös Kuusamo Nature Photo-tapahtumaan.
Vaikutuin siellä ihan valtavasti Kirsi MacKenzien tapaan kuvata, liikutuin ihan kyyneliin saakka tästä hänen kuvaesityksestään.
Jos olette noissa Kuusamon maisemissa liikkeellä, Hannu Hautala luontokuvakeskuksessa on kotkalaisen luontovalokuvaaja Matti Pukin Metsänhenki-näyttely. Kannattaa tutustua!

 Otimme viikon matkasta kaiken ilon irti, siis kuvausilon. Baarit eivät meidän euroistamme hyötyneet ainakaan tällä kertaa :)
Tähänkin tilanteeseen ehtiäksemme, unihiekat piti karistaa silmistään jo viiden jälkeen, jotta olisimme Rukan huipulla katsomassa kuinka aurinko nousee. Ja nousihan se, kuten aina ennenkin. Vaikuttava hetki, hiukan kirpeässä aamuilmassa.

 Iloksemme löytyi kaunista maaruskaa. Pötköttelimme siellä maassa kuvaamassa vastavaloon. Ketään muita kuvaajia, eikä matkailijoita ollut mailla, halmeilla. Ruska-aika oli oikeastaan vasta alkamassa tällä korkeudella.
Tuolta tunturinlaelta alas päästyämme, palkitsimme itsemme runsaalla hotelliaamiaisella. Olin ensimmäistä kertaa tässä porukassa, heillä tämä aamiaistapa on ollut jo perinteenä. Silmänruoan lisäksi vatsakin pääsi nauttimaan :) Tiedättehän, munakokkelia, pekonia, pieniä nakkeja, hedelmiä, kaikkea mitä kotona harvoin on aamiaispöydässä.

 Kuukkeli tämä Pohjoisen lintu, oli oikeastaan ainut kuvaushaaveeni, kaikki muu mitä löytyy bonusta. Tosin olihan meillä kalasääskikoju varattuna, siitä myöhemmin.
Olihan se symppis, mutta mahdottoman ahne, suorastaan syöppö :)
Se kuva, jonka sieluni silmin näin, kuva jossa se olisi siivet levitettyinä juuri laskeutumassa ja tietysti vastavaloon, jäi kyllä saamatta. Onhan haastetta toiseen kertaan!

 Mutta porot, ne eivät ole yhtään parantaneet tapojaan eivätkä viisastuneet maantiekäyttäytymisessään. Niin sanotusti, pojasta polvi ei ole parantunut. Siinä ne tuijottivat ihan tutunnäköisesti, niinkuin aina menneinäkin vuosikymmeninä, mitä nyt Pohjoisessa on tullut matkattua.

 Tämän eläimen tapaamista odotin ja toivoin kovasti ja sehän onnistui!
En kerrokkaan enempää! Laitain tältä reissulta muitakin postauksia ja kerron sitten lisää.

Aamuauringosta tällaiseen ilta-aurinkoon.
Tässä tilanteessa, sattui melko huvittavakin juttu. Kuvasin puisia houkuttelusorsia ihan innoissani, olivat niin hienosti tuossa sinisessä valossa. Sellaista sattuu :D