lauantai 18. lokakuuta 2014

Vintiö

Olin kuvaamassa pähkinänakkelia kun tämä kaveri ilmestyi taas maisemiin. Tämähän näyttää menevän nyt ihan pelkäksi "kettuiluksi".  Tänään kyllä meinasin  hermostua kyseiseen kaveriin ja syystäkin :)


 Se ilmestyi ihan vainvihkaa, yhtä hiljaisesti kuten ennenkin. Huomasin vaan yht'äkkiä että tuossahan tutuksi tullut kaveri taas tutkii ja haistelee. Olin kyllä taas samaan aikaan kuvaamassa kuin ennenkin, kaipa se kuuli kun tulin.


 Vein pussillisen kissanruokaa jota tyttären kissa ei suostu syömään, mutta ketulle näyttää maittavan erinomaisesti.


 Siinä se lipoi huuliaan ja oli kovasti tyytyväisen oloinen.





 Venyttely se tekee hyvää,sen tietää kettukin.


 Tästä jutusta en sitten tykännyt yhtään! Se nappasi salamannopeasti käsineen kameralaukun päältä, enkä ehtinyt tehdä yhtään mitään.
Yritin tietysti saada takaisin, se käyttäytyi kuin koira. Tähän vilieläimeen ei vaan tepsi painokas käsky: "IRTI"!


 Kuljin perässä jonkin matkaa ja se perääntyi aina kun pääsin lähemmäksi. Tuli mieleen että voisiko se purra kun ilmeet olivat aika uhmakkaat! Jotenkin en vaan usko, mutta parasta pitää varansa.
No siinä se riepotteli ja puri käsinettä. Kyllä kiukutti!


 Huomasin ettei kannata tehdä mitään, mihinkään kilpajuoksuun en ryhdy. Käänsin selkäni ja jatkoin lintujen kuvaamista.
Seuraavaksi huomasin että se on hautaamassa käsinettä kuusen alle, annoin sen haudata, pistin paikan mieleeni ja kävin hakemassa samantien käsineen pois. Siinä se oli lähistöllä muttei näyttänyt välittävän. Ei se kokonaan ollut piilossa, kaksi sormea pilkisti mullan alta.
Nyt on sitten Kettu Repolaisen muotoilema kuvauskäsine, ihan oikeat sormethan se järsi pois :)




 No seuraavaksi se tuli keikkumaan kamerarepun päälle, häädin kaksi kertaa pois kun pelkäsin sitä pissaamista. Ketun virtsa mahtaa haista aika voimakkaalle, miten sen hajun saisi pois.
Ei siinä muu auttanut kuin nostaa reppu puuta vasten pystyyn, mietin että merkkaakohan se niinkuin koira jalkaa nostamalla. Onneksi kyllästyi tähän puuhaan.


 Siinä se sitten pyöri ympärillä, taisi olla koko ajan kujeet mielessä. Siis vintiö!
Meni lopulta läheiselle kivelle lepäämään.


 Kaksi englantia puhuvaa poikaa lähestyi tuota tietä pitkin. Kettu katseli aikansa ja lähti lopulta karkuun. En tiedä  pelästyivätkö pojat vai kettu enemmän. Pojat pysähtyivät erittäin hämmästyneinä, eivätkä heti jatkaneet matkaansa.  Kettu juoksi tien ylitse toiselle puolelle, enkä enää tavannut.
Nyt ajattelin että, onneksi! Ei tarvitse koko ajan vahtia mitä on tulossa.


 Pääsin kuvaamaan pähkinänakkelia, jonka takia olin tullut paikalle.


51 kommenttia:

  1. Olipas seikkailu. Tuo taitaakin olla ihan kesy kettu kun ei edes ihmisen hajua pelkää. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan varovainen ja säikky se on jos äkisti vaikka liikahdan mutta taatusti jollain tavalla tottunut ihmisiin.
      Kiitos Tillariina!

      Poista
  2. Ei voi muuta kun virnistää ihanalle seikkailullesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt virnistän jo itsekkin :)
      Kiitos Kiiris!

      Poista
  3. Kylläpäs repolainen teki kovasti tepposia, itseäni kyllä hymyilytti tätä lukiessani, mutta sinua ei paikan päällä tosiaankaan tainnut hymyilyttää!

    Upeita kuvia vintiöstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiukutti niin kun olin ollut hänelle ystävällinen, tuonut vähän herkkujakin ja moisen tempun teki :) Olen jo antanut anteeksi :)
      Kiitos kirsema!

      Poista
  4. Hauska veijari, vaikka sormikkaan menetys ei nyt niin kivaa ollutkaan:)

    Hienoja otoksia veijarista, että myös pikku pähkinänakkelista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli vielä aika uudet sormikkaat mutta, eihän se sitä voinut tietää :)
      Pähkinänakkeli on niin hurjan vilkas, vähän hankala kuvattava, muutaa siinäpä taas haastetta.
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  5. Melkoinen veijari tämä sinun kettusi on.
    Alkoi tuntua sadulta, missä kettu johdattelee sinut yhä syvemmälle metsään. Kun et muuten seurannut, niin ryösti hanskan.
    Tuota veijaria on varmaan kivaa kivata. Onnistuit sentään kuvaamaan pähkinänakkelinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veijari se taitaa olla!
      Jospa se yrittikin saada johdatettua vaikkapa tutustumaan pesäkoloonsa, mehän aletaan olla jo vanhoja tuttuja :)
      Pähkinänakkeli on sitten seuraava kuvauskohde.
      Kiitos aimarii!

      Poista
  6. Oho, mikä veitikka.
    Upea kuvasarja kuten tuo edellinenkin.
    Sinussa taitaa olla kettuhormoonia, joka vetää ketut luoksesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika veitikka!
      Taidan olla villikettutyttö, ehkä se on asian huomannut :)
      Kiitos orvokki!

      Poista
  7. Kyllä noiden kuvien vuoksi jo hanskansa ketulle lainaa, eipä taida kovin montaa ihmistä olle joilla vastaavia kuvia tästä veijarista löytyy. Hyvin luonnon eläimet aistivat ettet ole "vihollinen", niin linnut kuin ketutkin. Kohta ne suurenee...ne eläimet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo hanska enää harmita. Silloin oli lämpötila vain pakkasen puolella ja piti kävellä kotiin jonkin matkaa niin se lähinnä harmitti.
      Joskus ihan oikeasti luulen että "pärjään" tuolla luonnonluomien kanssa, oikeasti hyvästä tuuristahan ja onnesta näissä kohtaamisissa pitää puhua. Ehdin viettää kuitenkin suhteellisen vähän aikaa ulkona.
      Hirveä odotan poluilleni :D
      Kiitos Tuula!

      Poista
  8. No huh, ihan mieletön hetki! Ja tuo sinun hanska, repesin sen kohdalla ihan totaalisesti =D. Ketun pitää olla kyllä jotenkin kesyyntynyt, kun noin luontevasti tutkiskeli ja varasteli sinun tavaroita. Ihania kuvia ja hauska kohtaaminen teillä on ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kävi nopeasti, tämän hanskan nappaaminen. Sanoin ihan oikeasti kuin koiralle että : "IRTI!" Se vaan tuli niin spontaanisti, eikä tepsinyt vähääkään :D
      Aloin vähän jännittämään että mitä seuraavaksi :)
      Kiitos Katinka!

      Poista
  9. Hienoja kuvia ketusta! Taitaa olla nuori ja peloton tapaus, onkohan sillä ollut aiemminkin kosketus ihmiseen? Hyvä kuva pähkinänakkelista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuori tämä ymmärtääkseni on ja kai vähän höpsö vielä.
      On varmasti tottunut ihmisiin kun tulee aika lähelle.
      Pähkinänakkeli on mielenkintoinen kuvattava.
      Kiitos Saraheinä!

      Poista
  10. Aikamoinen veijari. Ihana kuvasarja ja tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta alan jo miettiä pitäisikö ottaa etäisyyttä kun meillä menevät omaisuudet sekaisin :D
      Kiitos between!

      Poista
  11. Hämmästyttävän lähelle se kettusi on tullut ja oot saanut niin hienoja kuvia! Pähkinänakkkelistakin söpönen kuva :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se yritti pari kerta tulla repun päälle ja siinä tilanteessa oli ehkä pelottomin!
      Kiitos Mags!

      Poista
  12. Se olisi ollut hauska nähdä miten yrität saada ketulta hansikasta ;) Kettu vaan kieli poskella siinä poseraa. Mainiot kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävelin sen perässä jonkin matkaa, se pysähtyi aina ja katsoi silmiin aika tiukasti. Pysähtyi ja taas pakeni hanska suussaan. Ei tullut mieleenkään yrittää ottaa hanskaa väkisin :)
      Kieliposkella touhua :D
      Kiitos seita!

      Poista
  13. Vautsi miten hieno kuvasarja! Eipä tälläistä ihan joka päivä kohdalle osu. Sehän tykkäsi ilmiselvästä härnätä sinua:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisiä kettutapaamisia kuvausharrastusurallani, olen kyllä tästä ihan iloinen :)
      Luulen että se härnäsi eikös kettu ole ihan fiksu eläin. Mutta, että meni vielä hautaamaan käsineen :)
      Kiitos Minttuli!

      Poista
  14. Herranen aika, miten hieno kuvasarja! Ymmärrän, että sinua harmitti, mutta olihan tuo upea kokemus ja mainiot kuvat. Teistä tulee ketun kanssa vielä kavereita....=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään jälkeenpäin että tämä oli hieno kokemus, käsineitä saa uusia. Ei ehkä tällaista tilannetta.
      Täytyy pohtia tuota meidän suhdetta, toivon että se pysyy villieläimenä!
      Kiitos nainen.kuvastimessa!

      Poista
  15. Voi mikä ihana repolainen! Noin hyvästä valokuvamallista ei voi olla kuin kiitollinen, vaikka se vähän kettuilisikin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kettuilu taitaa kuulua ketun luonteeseen, mitäs sitä karsimaan :)
      Kiitos Häivähdys!

      Poista
  16. PS. Tuo toinen kuva on kuin se taannoinen vuoden luontokuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin käydä katsomassa noita menneitten vuosien luontokuvia. Muistan ihan hämärästi että kettu on ollut kärjessä.
      Kiitos Häivähdys!

      Poista
  17. Kaverin olet siitä tainnut saada itsellesi. Mitä yhdestä hanskasta kun noin upeita kuvia on mahdollisuus saada :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä se vähän vaikuttaa kun uskaltaa jo haastaa :D
      Sanos muuta, mitä yhdestä hanskasta kun luonto kutsuu :)
      Kiitos Pirkkoinkeri!

      Poista
  18. Onpas erikoista, että on noin kesy kettu! Mikähän mahtaa sen tarina olla, kun noin seurallinen uskaltaa olla. Hyviä kuvia olet onnistunut saamaan kun on noin seurallinen tyyppi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä on tainnut olla hyviä ihmissuhteita :)
      Tällä kolmannella tapaamisellamme oli vähän liiankin seurallinen :)
      Kiitos Marika!

      Poista
  19. Huippu hieno tarina, no ei tietenkään hanskan osalta mutta toisaalta, harvalla meillä on ketun ompelemat kuvauskäsineet :)
    Mahtavat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo hanska enää harmita. Hanskoja saa, mutta kettukavereita ei kovin helposti : ) Pitäiskö katsoa mitä se pystyisi luomaan piposta, varmastikin jotain kommandotyyppistä!
      Kiitos Piupau!

      Poista
  20. Wau, tosi makee kuvasarja!!! Olet ilmiselvä kettukuiskaaja, koska hän hakeutuu seuraasi ;)
    Ymmärrän että hanska harmitti paikan päällä, mutta sait ainutlaatuisen kuvasarjan. Varsinkin nuo kuivat jossa kettu lipoo huuliaan on mainiot. En ole koskaan päässyt noin lähelle kettua, mutta olen nähnyt kun citykettu pissii ja se ainakin nosti jalkaa kuin koira...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä tosi yllättynyt ketun uteliaisuudesta, melkein immarreltu :)
      Olin tosi iloinen että nuo lipaisukuvat onnistuivat, siinä se oli juuri pistellyt pussillisen kissan ruokaa.
      Pitänee ensi kerralla jos vielä tapaamme nosta reppu johonkin ylemmäs.
      Kiitos Ame Amebadonna!

      Poista
  21. Kyllä sinä villikettutyttö olet! Wow, mikä kuvasarja! Niin hieno kettukohtaaminen, en moista ole nähnyt. Nämä kuvat sinun pitäisi hyödyntää jossakin kilpailussa - tv:ssä, lehdessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tulisi mieleenkään avata mitäin tarhansäppejä, villikettutytön rooli on ihan mukava : D
      Ajattelin tehdä näistä albumin, sitten talven mentyä, jos saisin vielä talvikuvia. Löytäisinpä vain riittävästi jotain loruja ketusta. Luulen kyllä että niitä löytyy.
      Kiitos Tuulia!

      Poista
  22. Aikamoinen seikkailu repolaisen kanssa ja mahtava kuvasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin oikeastaan aika yllättynyt siitä, että kettu pelkäsi niitä ohi kulkevia poikia. Mutta me olemme kolmen tapaamiskerran jälkeen jo päässeet jonkinlaiseen orastavaan tuttavuuteen.
      Kiitos Sussi!

      Poista
  23. Äh, olen niin kateellinen.. :D Voisin antaa vaikka useamman hanskaparin tämmöisen elämyksen vuoksi. Kauniita kuvia kuten aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin näin jälkeenpäin ajatellen!
      Toivotaan kettuja tiellesi :D
      Kiitos Kertsi!

      Poista
  24. Minä kanssa aivan hirveän kateellinen. Ihana kuvasarja. Ja taitava kuvaaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin kuin Kertsille, toivotaan kettuja tiellesi :D
      Kiitos Risa!

      Poista
  25. Ketun kohtaaminen metsässä tai pellon laidassa on aina yhtä suuri tapaus... Hieno kuvakertomus rohkelikosta! <3
    Kovin hyväkuntoiseltakin hän näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen tapaaminen oli ihan huikea, hyvä että muistin hengittää :)
      Harmi kun kettua ei ole enää näkynyt. Enkä ajattele nyt niinkään kuvaamisen kannalta, vaan muutenkin.
      Kiitos Kaisa Reetta!

      Poista