Vintiö

Olin kuvaamassa pähkinänakkelia kun tämä kaveri ilmestyi taas maisemiin. Tämähän näyttää menevän nyt ihan pelkäksi "kettuiluksi".  Tänään kyllä meinasin  hermostua kyseiseen kaveriin ja syystäkin :)

 Se ilmestyi ihan vainvihkaa, yhtä hiljaisesti kuten ennenkin. Huomasin vaan yht'äkkiä että tuossahan tutuksi tullut kaveri taas tutkii ja haistelee. Olin kyllä taas samaan aikaan kuvaamassa kuin ennenkin, kaipa se kuuli kun tulin.

 Vein pussillisen kissanruokaa jota tyttären kissa ei suostu syömään, mutta ketulle näyttää maittavan erinomaisesti.

 Siinä se lipoi huuliaan ja oli kovasti tyytyväisen oloinen.

 Venyttely se tekee hyvää,sen tietää kettukin.

 Tästä jutusta en sitten tykännyt yhtään! Se nappasi salamannopeasti käsineen kameralaukun päältä, enkä ehtinyt tehdä yhtään mitään.
Yritin tietysti saada takaisin, se käyttäytyi kuin koira. Tähän vilieläimeen ei vaan tepsi painokas käsky: "IRTI"!

 Kuljin perässä jonkin matkaa ja se perääntyi aina kun pääsin lähemmäksi. Tuli mieleen että voisiko se purra kun ilmeet olivat aika uhmakkaat! Jotenkin en vaan usko, mutta parasta pitää varansa.
No siinä se riepotteli ja puri käsinettä. Kyllä kiukutti!

 Huomasin ettei kannata tehdä mitään, mihinkään kilpajuoksuun en ryhdy. Käänsin selkäni ja jatkoin lintujen kuvaamista.
Seuraavaksi huomasin että se on hautaamassa käsinettä kuusen alle, annoin sen haudata, pistin paikan mieleeni ja kävin hakemassa samantien käsineen pois. Siinä se oli lähistöllä muttei näyttänyt välittävän. Ei se kokonaan ollut piilossa, kaksi sormea pilkisti mullan alta.
Nyt on sitten Kettu Repolaisen muotoilema kuvauskäsine, ihan oikeat sormethan se järsi pois :)

 No seuraavaksi se tuli keikkumaan kamerarepun päälle, häädin kaksi kertaa pois kun pelkäsin sitä pissaamista. Ketun virtsa mahtaa haista aika voimakkaalle, miten sen hajun saisi pois.
Ei siinä muu auttanut kuin nostaa reppu puuta vasten pystyyn, mietin että merkkaakohan se niinkuin koira jalkaa nostamalla. Onneksi kyllästyi tähän puuhaan.

 Siinä se sitten pyöri ympärillä, taisi olla koko ajan kujeet mielessä. Siis vintiö!
Meni lopulta läheiselle kivelle lepäämään.

 Kaksi englantia puhuvaa poikaa lähestyi tuota tietä pitkin. Kettu katseli aikansa ja lähti lopulta karkuun. En tiedä  pelästyivätkö pojat vai kettu enemmän. Pojat pysähtyivät erittäin hämmästyneinä, eivätkä heti jatkaneet matkaansa.  Kettu juoksi tien ylitse toiselle puolelle, enkä enää tavannut.
Nyt ajattelin että, onneksi! Ei tarvitse koko ajan vahtia mitä on tulossa.

 Pääsin kuvaamaan pähkinänakkelia, jonka takia olin tullut paikalle.