torstai 16. lokakuuta 2014

Toinen kohtaaminen

Kohtasin ketun uudelleen, ei me mistään treffeistä oltu sovittu, sattumalta tavattiin :)
Ketuilla on havaittu maaltamuuttoa, kun mummot eivät enää aja niitä pieniä kanasiaan niityille hyppelemään.
Näin sen metsästä hiipivän hiljaisen ketun on pitänyt laajentaa reviiriään. On pitänyt voittaa pelkonsa ihmistä kohtaan, sopeutua ja opetella jopa uudet ruokailutottumukset.


 Tämä tuttu kaveri  jolkotteli ihan eri suunnasta kuin edellisellä kerralla. Ei ollut huomaavinaankaan, vaan kulki sopivasti ohitse.


   Pysähtyi jonkin matkan päähän ihmettelemään, loksautti jopa alaleukansa lisää ihmetelläkseen :) Tällä kertaa katsoi suoraan kohti.


Löysi jotain syötävää, mussutti siinä korvat luimussa ja näytti olevan valmis pakenemaan. Ei ole vielä luottoa!
Syksyn tullen nuoret koiraat alkavat itsenäistymisen ja naaraspennut jäävät kettuäidin läheisyyteen. Tässä taitaa olla sitten itsenäistyvä koiras.


 Taskussa oli  linnuille tarkoitettuja pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä, laitoin niitä kaatuneen puun rungolle ja jäin odottamaan mitä tapahtuu.
Kettu tuli ja tämä tarjoilu näytti sille maittavan. Muutama siemen jäi jäljelle, pähkinät upposivat kaikki.


 Sitten se siirtyi haistelemaan vieressä olevaa kuvausreppua, nyt katsoin parhaammaksi puuttua tilanteeseen. Se oli nimittäin pissannut kuvaajatuttavani repun päälle, enkä halunnut saman asian toistuvan.


 Yht'äkkiä se vainusi jotain, katse tarkentui ja hiipimisvaihde otettiin käyttöön. Se oli niin mahdottoman varovaista askellusta. Katsokaa miten tuo nilkka taipuu hiipimiseen. Harmi kun tassu ei näy kunnolla.


 Se eteni näin useamman askeleen, täysin uppoutuneena tähän saalistustapahtumaan. Selkä painui yhä matalammaksi. Sitten se ryntäsi eteenpäin aika vinhaa vauhtia, melko pitkän matkankin. En tiedä mitä vaanittava siellä oli, ilman saalista se ainakin palasi. Orava oli ainakin vähän aiemmin ollut läheisen kuusen juurella.





Lähellä oli hyvin kuraisen näköinen oja, jossa oli paksu kerros pudonneita ruskalehtiä, sinne se meni juomaan.
Istahti hetkeksi, katsoi taakseen ja katosi metsän peittoon. Eikö näytäkkin sanovan :"Nähdään taas joku päivä."

34 kommenttia:

  1. Lumoat suorastaan kaikki eläimet kuvattaviksesi. Tässäkin aivan mahottoman mainio kohtaaminen ja sait upeitakin upeimmat kuvat. Kettuhan kohta tulee syömään kädeltäsi.
    Näin minäkin tänään sentään ketunjäljet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen ja huomaan että tämä kettu on tottunut ihmisiin, joten on aika helppo kuvattava. Ei se tosin lähelle päästä, on aika säikky kuitenkin! Hyvä näin!
      Kiitos aimarii!

      Poista
  2. Voi tavaton! Siitähän on hyvää vauhtia tulossa sinulle ystävä! :D Hyvin sait sen poseeraamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein tiedä onko järkevää ystävystyä, ettei tule riippuvaiseksi!
      Kiitos JPK!

      Poista
  3. Ihanat kuvat - ja varmasti yhtä ihanat hetket!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun en ole kettua oikeastaan ennen edes nähnyt niin arvostan kyllä näitä tapaamisia.
      Kiitos Susanna!

      Poista
  4. Wau, sulla on kyllä tosi tuuri, että olet saanut ketun noin lähelle. Mahtavia kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä mahtavampaa jos tämä olisi ihan täysin villi kuvattava tuolla synkässä metsässä :)
      Kiitos Tylsä Mörökölli!

      Poista
  5. Niin on kesyn oloinen ketturepolainen! Upea tapaaminen ja näiden kans ei varmaan koskaan oikein voi sopia tapaamisiaan!! ;) Minun kettutapaaminen jäikin vain yhteen kuvaan, kun niin pikaisesti loikki pihan poikki. Ohikulkumatkalla. Tämä yksilö viivähti pidempään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisiin tottunut selvästi mutta ei näytä vielä oikein luottavan!
      Yleensä ketut taitavat olla aika varovaisia ihmisten suhteen!
      Kiitos Pelaguu!

      Poista
  6. Upea kuvasarja! Varmasti ihanaa tavata taas uudelleen :)
    Viiminen kuva on oikein suloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niin hyväkuntoinen kettu että on mukava kuvattava!
      Kiitos Ame Amebadonna!

      Poista
  7. Hienoa Vikki, kyllä kannatti se ruokintapaikan rakentaminen. Taisi olla nuori kettu ja kyllä se "kesyyntyykin" helposti. Mietin vaan, että mikähän elukka sieltä seuraavaksi ilmestyy ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kettu ei ole sieltä ruokintapaikalta jota rakennan. Mutta toivon että sielläkin tapaa muitakin eläimiä kuin lintuja. Luulen että tämä on nuori kettu!
      Odotan supeja sinne, talvisin on nähty ilveskin maisemissa mutta sitä tapaamista en uskalla toivoa.
      Kiitos Tuula!

      Poista
  8. Ihana kettu! Täyden kympin kuvat! Tämä oli tosi hieno kuvasarja. Ihan lumoutuneena katselin. Kun näitä kuvia katsoo, niin väkisinkin sitä kääntyy kettutytöksi :)
    Kaunis kiitos Vikki, olet taitava luontokuvaaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketulla on niin valtavan kiehtovat silmät. Olen kääntynyt jo kettutytöksi, villikettutytöksi :D
      Kiitos Tuulia!

      Poista
  9. Voi, että olet oikein ketun tavannut!!
    Aivan ihana kuvasarja repolaisesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloksen tapasin tähän aikaan vuodesta muutakin liikkuvaa kuin lintuja :)
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  10. Voi sinua tuplaonnekasta<3
    Mahtava postaus, kuvat niin upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin onnekas ja osaan olla siitä iloinen :)
      Kiitos Eila!

      Poista
  11. Loistavat kuvat! Kovin on koiramaisen oloinen kaveri:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystykorva tulee joistain ilmeistä mieleen!
      Kiitos Sussi!

      Poista
  12. Rinnassa somasti läpättää, kuinka elämyksellistä onkaan ollut kasvokkain ketun kanssa.
    Nyt kun annoit herkkuja, niin siitä repolainen lisää kesyyntyy.
    Jolokuttelee aina tervehtimään kun menet metsään.:-)
    Mikä sen mukavampaa.

    Ihania kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kesyyntymisestä on vähän ristiriitaiset tunteet, koska luulen kyllä että se onnistuisi. Mutta onko se sitten oikein? Luulen että talvella tulee viikkoja etten käy tuolla paikalla, ettei se sitten odota turhaan.
      Kiitos Liplatus!

      Poista
  13. Kauniita kuvia, ehkäpä tapaatte vielä! Sinulle olisi haaste ja tunnustus blogissani. :) Osoite on siis tämä:
    swillberg.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tavataan!
      Lämmin kiitos tunnustuksesta, kiva kun ajattelit! Olen vaan niin tylsä tyyppi etten ole oikein ottanut haasteita vastaan, pidän niin vaikeana niitten jatkamista.
      Kiitos S. Willberg!

      Poista
  14. Niin ne urbanisoituu.. Onhan täällä sapuskaa, kuten citykaneja. Hyvinpä olet jälleen ketun olemuksen vanginnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne varmasti pärjäävät mutta ovatko niin onnellisia :)
      Kiitos Kiiris!

      Poista
  15. Upeaakin upeammat kuvat! Tuollaista tilaisuutta ei joka päivä kohdalle osu! Varmasti tapaatte vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ketun kuvaaminen näyttää käyvän yllättävän helpoksi.
      Seuraava kohde voisi olla Saimaan norppa, saisi ainakin haastetta :D
      Kiitos Pirkkoinkeri!

      Poista
  16. Hienoja kuvia repolaisesta. Tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repolainen on aika mukava veijari!
      Kiitos Harry!

      Poista