Lupasin tuolla aiemmin esitellä tämän viime kesänä ostamani kuvausteltan. Vein sen lokakuussa lintukuvauspaikalle, jota olen tässä vähän kerrassaan rakennellut. Nuo myrskytuhot siivotaan myöhemmin.
Tänä talvena koetan vain saada sinne lintuja, ruoalla tietysti houkutellen. Kesällä suunnittelen sitten kuvausjuttuja, kunhan näen miten linnut sinne löytävät ja miten viihtyvät.
Silloin kun tämän teltan ostin, myyjä sanoi että keskelle kannattaa laittaa tuki. Eipä sitä tullut laitettua, kun ei ollut sopivaa keppiä, muuten kyllä tein huolellisesti. Teltan pohjalla on vähän ympärysmittaa suurempi viira alla ja kiviä ympäriinsä pitämässä noita liepeitä. Naruilla ja kepeillä tukevasti ankkuroituna maahan.
Reipas lumisade yllätti. Useamman tunnin sade, jonka aikana tuli paljon painavaa räntälunta. Tuo pieni tammikin on saanut kannettavakseen kokoonsa nähden valtavan lumikuorman. Kunnes onnistui vihdoin ravistamaan sen harteiltaan.
Pihlajanmarjatkin saivat lisää kannateltavaa painavien marjaterttujensa päälle.
Mutta miten kävi teltan, romahtihan se kun en uskonut kauppiasta. Painava lumi oli painanut sen kasaan tuosta keskeltä, olisihan se pitänyt ymmärtää. Se oli todella painavaa, hyvä että sain kipattua pois. Onneksi teltta ei ollut sentään mennyt rikki!
Piti purkaa kokonaan ja NYT siihen on tehty tuki. Aion ehkä viedä vielä uudelleen jos tuo lumitilanne ei hankaloidu.
Kuulin eilen että tuolla alueella on nähty metsäkauriita ja metsäkanalintuja. Näin ketun jäljet. Kuulin myös että viime talvena siellä oli liikkunut ilves. Tiedä mihin seikkailuihin vielä pääsen mukaan!
Esittelen vähän miehen osuutta tähän villitykseen. Tuohon ruokinta-automaattiin mahtuu parikymmentä litraa auringonkukansiemeniä. Ei tarvitse olla koko ajan huolehtimassa.
Jälkeenpäin mietimme että räystäät olisivat saaneet olla pidemmät ja syöttörako vähän kapeampi ja tuon riman paikalla sellainen orsipuu. Estäisi kokonaan mahdollisuuden kakkia ruoan päälle.
Ruokatäydennys tapahtuu katon kautta.
