Jättisuuri perhospostaus 7.

Tässä on viimeinen jättisuuri perhospostaus, toki kerron mitä uutta perhosbaareissa tapahtuu. Eilen siellä vieraili amiraali, näin sen ensimmäistä kertaa näitten herkkujen äärellä. Enkä saanut kuvattua kuin sivulta, toivon että vierailee uudestaankin. Suruvaippoja näkyy eniten, ne viihtyvät usein aika kauankin, lekottelevat ruokailun jälkeen seinällä auringon lämmössä.

 Karhusiilikäs ( Diacrisia sannio ) Perhonen kuuluu siilikkäisiin, tämä kaunis kirkkaanvärinen on naaras. Yksi sukupolvi kesä-heinäkuussa, huippuaika sijoittuu juhannuksen tienoille. Naaras lentää enimmäkseen päivällä ja mieluiten auringon valossa.

EDIT. Lisäsin tämän alla olevan kuvan 11.8 koska tiedän että tässä on ihan varmasti karhusiilikäskoiras, tämän tekstin yläpuolella oleva kuvan suhteen olen kuitenkin epävarma ja koetan selvittää asian. Tämä on viimekesäinen kuva.

 Karhusiilikäs koiras. Koiraita tapaa naaraita useammin ja ne lentävät ympäri vuorokauden.
Tämän tunnistamisen kanssa olin epävarma koska siiven reunukset on yleensä paljon voimakkaamman väriset ja selvästi erottuvat mutta löysin myös muutamia kuvia joissa väri on juuri tällä tavalla haalistunut.
Koiraan tuntosiivet ovat kaksoiskampahampaiset ja naaraan rihmamaiset ( tuo koiraaseen liityvä sana on ihan oikein kirjoitettu, katsoin ihmeissäni että luinko nyt ihan oikein )

Puroyökkönen ( Rivula sericealis ) Yöllä lentävä perhonen, lentää kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin huippu sijoittuu heinäkuun puolivälin tienoille Perhosen siipiväli 20 - 30mm.
Tämän tunnistuksen aoin vielä tarkistuttaa.

Kuuluuko tämä pienenpieni perhonen mahdollisesti mikroperhosiin, en tiedä!

 Sulkaperhonen ( Pterohoridae ) aitoperhosiin kuuluva perhosheimo. Sulkaperhosia on maapallolla jopa 1000 lajia. Väritys on usein ruskean tai harmaankirjava. Pieniä kooltaan, siipiväli on vain muutamia senttimetrejä.
Perhosen siivet ovat surkastuneet kapeiksi kaistaleiksi, jaloissa  pitkiä kannuksia.

 Härkäpää ( Phalera bucephala ) kuuluu yöperhosiin.
Siipienväli on naaraalla  53 -62mm ja koiraallla  48 - 56mm. Naaras on koirasta huomattavasti kookkaampi.

 Lentävät pimeän laskeutumisesta aamuyölle muutaman metrin korkeudella lyhyitä matkoja kerrallaan Päivällä naamioituu oksanpätkäksi ja häirittynä pudottautuu maahan esittäen kuollutta. ( Tieto Wikipediasta )

Olin nähnyt perhosen aiemminkin täällä blogissa, en kyllä jaksa muistaa kenellä enkä siis ihmetellyt kun tapasin.
Siivosin mökin etupihaa kun perhonen ilmestyi esiin kun nostin roskia ja näytti aivan kuolleelta :)
Nostin sen tuolle kivelle kuvaamista varten, se kyhjötti siinä aivan paikallaan kunnes pudottautui maahan, laitoin sitten tuon kuoren suojaksi  ja jätin rauhaan.
Merkillinen eläin!

Mestarilentäjiä

Yritin eilen tunnistaa näitä sudenkorentoja mutta totesin että taitaa olla joulu käsillä ennenkuin tästä urakasta selviäisin.
Joten tässä esiintyvät kaikki kesän aikana kuvatut mestarilentäjät ilman tunnistusta. Olisin kuvannut kyllä enemmänkin mutta totesin melko pian että sudenkorennoilla on huomattavasti rivakampi lähtönopeus, jäin harmittavan useasti kuin nalli kalliolle tai saapas suohon tai jotain sen tapaista :)

 Laitan nyt lähipäivinä tällaisia koosteita kesäkuvista. Kohtapuoleenhan meillä on ihan uudet kuvauksen aiheet ja mielenkiinnon kohteet kun lempivuodenaikani syksy saapuu :)

Makroviikko 107

Makroviikolla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde läheltä.

Tämän viikon aiheena on KESÄN PARAS MAKRO

Kuvasin tämän ristihämähäkin eilen, tarkempaa nimeä en osaa sanoa. Pidän tätä sen verran onnistuneena että laitan tähän haasteeseen mukaan!
Paljonhan kesän aikana on tullut kuvattua ja suurimman osan makroista olen jo julkaissutkin täällä.

Toiset haasteeseen osallistuvat löydät TÄÄLTÄ

Setä on vähän väsynyt

Eikö olekkin vähän epätavallinen kuva tänne luontokuvablogiin!
Mutta luonnossahan tässäkin ollaan, unen tarve on vaan voittanut kesken pyöräilylenkin :)

Nyt taitaa täälläkin uni voittaa! Oli tarkoitus vastata kommentteihin ja tehdä blogikierros mutta kuuma työpäivä ja sen päälle kahden tunnin kuvauslenkki kypsytti tämänkin tädin.

Jättisuuri perhospostaus 6.

Taidan jättää sanomatta että perhoset ovat nyt suurin mielenkiinnonkohteeni :)

 

Tilasin niille jopa oman mökin jossa ne toivon mukaan talvehtisivat tai ainakin pitäisivät syyssadetta. Toinen värivaihtoehto mökille olisi ollut punainen. Jonkinlaisen tolpan päähän tämän aion  asettaa  ja suojaisaan paikkaan.

Onko kenelläkään kokemusta perhosmökistä? Tiedän että sinne pitäisi laittaa kaarnaa mutta minkä verran ja miten, se on vielä hakusessa. Tämä on niin söpö että voisihan tuonne muuttaa itsekkin :)

 Uskon että nämä ruusuruoholle munitut ovat perhosesta peräisin ja varmasti joku asiaa peremmin tunteva osaa jopa kertoa mistä perhosesta.

 Nämä taitavat olla neitoperhosen toukkia. Niitä oli heinäkuussa eräässä ojassa kasvavassa nokkospusikossa ihan niputtain.

 Tämän tunnistaminen oli jälleen vähän vaikeaa mutta päädyin ratamoverkkoperhoseen jos asia on toisin korjaan pieleen menneen tunnistuksen.

 Tuttuakin tutumpi nokkosperhonen! Tykkään vaan tästä kuvasta joten laitan uudemman kerran uuden kuvan kyseisestä perhosesta.

 Nämä sitruunaperhoset kuvasin heinäkuussa Mikkelin Kenkäveron puutarhassa.

 Heinäkuussa kuvattu loistokultasiipi jota pidän yhtenä kauneimmista perhosista.

Tämä on mielestäni keisarinviitta koiras. Oli kyllä kovia kokeneen näköinen. Seurasin aika kauan, perhonen viihtyi vähän varjoisemmissa paikoissa eikä lentänyt kun melko lyhyitä matkoja. Olisin mieluuummin tietysti kuvannut terveempää yksilöä, tuntui jotenkin pahaltakin seurata tämän upean perhosen lentämistä. Mutta perhosmaailmassa tämä vahingoittuminen taitaa olla yleistä!

 Onko tämä sitten keisarinviitta naaras vaiko jokin hopeatäplistä. Tunnistaminen on taas vähän epävarmaa, päädyin kuitenkin keisarinviittaan!

Tämä on taas eräs suosikkikuvistani. Salaperäinen tummapapurikko Siikalahden pitkospuilla!

Perhosia riittää vielä yhteen postaukseen. Paljonhan noita tuttujakin lajeja jäi vielä kuvaamatta mm.  auroraperhonen ja haapaperhonen.  Mutta onhan ensikesälle sitten perhostavoitteita.

Akrobatiaa

Olin koko viikonlopun luonnonhelmassa ja nyt löytyi mukavasti kuvattavaa.
Tämä tilanne tuli ihan yllättäen eteen. Kuvasin  parhaillaan katajanmarjoja kun tämä pariskunta tuli paikalle kuuluvasti pöristen ja tiputtautui maahan. Pistä siinä kiireessä nyt säädöt kohdilleen :)

Ymmärtääkseni kyse on ruskoukonkorentopariskunnasta.

 

Nauravia lokkeja

Laitan vielä loput Siikalahdella otetut lintukuvat. Sudenkorennot odottelevat vielä vuoroaan.
Kesä-heinäkuun vaihteessa naurulokkeja oli paljon ja sen kyllä kuuli :)
Nyt oli paljon rauhallisempaa sillä linturintamalla. Ilmeisesti osa oli jo lähtenyt muuttomatkalle, naurulokki muuttaa talvehtimaan Länsi-Eurooppaan, lähtee 5.7. - 31.10 (31.7)

 Nämä poikaset näyttivät ihan hyvinsyöneiltä hylkeenpoikasilta tuossa köllötellessään
 Luulen että ne  kuulivat lähestyvän emolinnun äänen koska alkoivat käyttäytyä aika hauskalla tavalla.

 Nämä kaksi lähintä sisarusta olivat kai siinä ajankulukseen suunnitelleet ihan oman koreografian. Kunhan tämä toinen pääsi jaloilleen,venyteltyään ensin,  alkoi varsinainen niiailu ja kumartelu. En tiedä oliko se tosiaan sattumaa vai tarkoituksellista mutta kun toinen nousi ylös toinen painui tavallaan kyykkyyn. Ja sitä kesti jonkin aikaa melko äänekkään ääntelyn säestämänä.

 Ja kohta emolintu laskeutuikin. Mitään saalista ei näkynyt nokassa ainakaan! Poikaset elämöivät selvästi nälissään ja pyörivät siinä emon ympärillä, näytti siltä että vähän haittaavastikin. Kuvasin melko pitkän kuvasarjan mutta laitan vain nämä muutamat kuvat! Aurinko haittasi jälleen kuvaamista aika lailla. Kuvasin piilokojussa joten piti kuvata siitä mistä putken sai ulos:)

 En tiedä mitä tässä tapahtui,  näytti siltä kuin emo olisi kurittanut tätä poikasta. Ei kai lokkiemo oksenna poikasille ruokaa?

Emo ei viihtynyt siinä kauaakaan kun nousi taas siivilleen. Poikaset jäivät  töröttämään siihen vähän orvon näköisinä.

Opin naurulokista sellaisen uuden asian että vanhemman linnun pää muuttuu syksyllä valkoiseksi lukuunottamatta korvan takana ja silmien ympärillä olevaa mustaa laikkua.

Emo laskeutui veteen juomaan, kellui siinä hetken ajan, jatkaen kohta taas matkaansa.