Kuin vanhoja kiiltokuvia

Tänään oli kovin pilvinen päivä tai ehkä enemmänkin sumuinen, lämpötila oli nollassa.
Huomasin miten viimekesältä jääneet ruusun kukat olivat sulaneet ja näyttivät siinä sumun keskellä vähän vanhoilta kiiltokuvilta.

Näistä kuvista nyt puuttuvat ne hopeahileet, muistatteko :)  Mutta nostalgista tunnetta löytyy sitä enemmän!

Olen kadottanut jonnekkin tässä muuttojen varrella sen kiiltokuvakirjan johon ihailtu alakoulun opettaja ja koulukaverit kirjoittivat muistoloruja. Sekä hassuja että selkeitä elämänohjeita.
"Muista silloin minua kun kirppu puree sinua ".

Onkohan tämä kiiltokuvien ja varsinkin lorujen keräily jo ihan kokonaan katoavaa kansanperinnettä.
Omassa työssäni ainakin huomasin että tarrat taisivat olla huomattavasti parempi reippauspalkinto kuin kiiltokuvat.
 Olisin niin onnellinen jos onnistuisin vaikkapa kirpputorilta löytämään tällaisen muistojen kirjan. Täytyykin kulkea silmät auki!

Äkkipysähdys

Kuljeskelin tänään pienen hetken tuolla rannassa, lunta tuiskutti niin että hyvä kun eteensä näki. Siellä se kesällä unohdettu purjevene vietti talveaan unohdettuna ja yksinäisenä. Mitäs muutakaan se voi kun ottaa tuulet ja tuiskut vastaansa ja koettaa pärjätä.

Kuljeskelin pienen hetken myös linnoituksessa. Kuvasin Maakuntamuseon seinää jossa  pieni sitkeä puuntaimi tai kaksikin pitävät pintansa ja ovat ilmeisesti päättäneet elää siinä. Toivottavasti puutarhuri ei ole eri mieltä.

Maanantaiaamu toi elämään äkkipysähdyksen!
 Melko pian töitten alkamisesta olin jo matkalla ambulanssissa ensiapuun. Vietin sairaalan  valvontahuoneessa kokonaisen vuorokauden monitorin seuratessa  elintoimintoja.  Eilen iltapäivällä pääsin kotiin rauhalliseen menoon ohjeistettuna.
 Olenhan tämän tiennyt, mutta miten helppoa se on unohtaa ettei tämä elämän käsikirjoitus ja suunnitelmat taidakkaan olla ihan omissa käsissä.  Jotakuinkin tällaisista syistä tämän asian kerroin!

  Koin tuon viimekesäisen kuvan sopivan tämänhetkiseen tunnelmaan!

Lisää lintukuvia

Tänään oli niin pilvinen ja tumma päivä kuin olla vain voi! Teki kuitenkin mieli mennä kuvaamaan. Lintujen ruokintapaikka on tosiaan ihan metsän keskellä ja ruokinta-automaatit kuusen alaoksilla niin eipä valoa paljon riittänyt.
Laitoin tämän tumman päivän muistoksi vielä vinjetoinnit kuviin :)

Puukiipijä oli ahkerimmin liikkeellä ja luulen että niitä oli kaksi. Se oli jälleen varsin peloton, tuli ihan parin metrin päähän kun kyyhötin siinä kuusen juurella.

Nämä kaksi kaverusta olivan niin samanmielisiä liikkeissään ihan kuin olisivat harjoitelleet kuvausta silmällä pitäen :)

Kotipihalla bongasin vielä urpiaisia.

Tänään tapasin aivan samat lajit kuin eilenkin ja kotipihalla oli vielä harakkakin näköetäisyydellä.

Lintujen bongausta

Viikonloppuna bongataan lintuja.Tämä on  BirdLife Suomen järjestämä pihabongaus jossa seurataan tunnin ajan lintujen liikehdintää, lajit ja yksilömäärät ilmoitetaan edellä mainitulle yhdistykselle.
Seurasin tunnin ajan lintuja ihan vasta löytämälläni lintujen ruokintapaikalla.

Tuttuja sinitiaisia oli toiseksi eniten. Seisoin kuusen suojissa ja nämä rohkeat linnut tulivat ihan yläpuolellekkin oksistoihin hyppelemään.

Lukumääräisesti eniten oli talitiaisia, näitä tutunpaakin tutumpia lintuja. Utelias ja touhukas määritelmä on kyllä talitiaisen kohdalla paikallaan.

Hömötiainen, peloton kaveri. Säksättää käheästi nähdessään ihmisen tai aavistaessaan vaaraa näin kertoo Suomen lintuopas. Siinä oli niin kovasti hyörintää ympärillä etten eroittanut enkä vielä edes tunnista lintuja äänen perusteellla.

Kuusitiainen, pirteä ja eloisa. Sen kyllä havaitsin, oli niin vikkelä etten meinannut millään saada kuvaan. Haki nopeasti ruokapalan ja oli jo kohta poissa.

Puukiipijä, tämän linnun tapaamisesta ilahduin ihan erityisesti. Ensimmäinen kerta kun tapasin!

"Kipuaa nykivästi puunrunkoa ylös ja tonkii piikkimäisellä nokallaan kaarnan rakosia. Nousee usein kierteistä rataa runkoa ylös, toisinaan viistojen pääoksien alapintaakin." Siteeraan edelleen Suomen lintuopasta.

Kirjassa sanotaan myös että usein tiaisparviin liittyy 1-2 puunkiipijää. Paikalla oli kaksi lajinsa edustajaa.

Huomenna täytyy laittaa lämpimämmät kengät ja mennä uudelleen, nyt palelevat varpaat keskeyttivät kuvaamisen.

Ankkuri ylhäällä

Kuljeskelin menneenä viikonloppuna sataman liepeillä ja linnoituksessa. Ja tietysti oli pilvistä ja lumisadettakin,  olihan viikonloppu. Näin ajatteli pessimisti  :)

 Ankkurit saavat olla ylhäällä vielä muutaman kuukauden. Kunhan kevätaurinko alkaa lämmittää saapuvat ensimmäiset puuveneitten rapsuttelijat riisumaan hellästi suojapeittoja syrjään ja tarkastelemaan pohjan kuntoa. Vähemmän huoltoa vaativimpien veneittenkin omistajat käyvät vainvihkaa silittämässä veneen kylkeä.
Ja satama alkaa heräillä talviunestaan, mutta ei vielä!

 Linnoituksessa on ihan oma rauhansa, sen aistii jo tältä rannanpuoleiselta kadulta katsottaessa.

Aika syö

Aika syö omalla tavallaan kauniistikin, hellyyttävän kauniisti!

Mutta järkevästi ajatellen, talo kaipaa uutta maalia pintaansa. Seuravaan budjettiin!

Entäs sitten tämä! Vaikka kuinka yrittäisin en näe tässä  mitään kaunista.

 Ei kai se ole tarkoituskaan, siinä vain "puhutaan" toistensa päälle!

Tanssiva nainen