Mustikka kukkii

Hiekkalinna

Käväisin rannassa katsomassa miltä näyttää Lappeenrannan tämän vuoden Hiekkalinna. Hyvältähän se näytti, kaikkine sankareineen, joka onkin tämän vuoden teemana.

Vähääkään epäilemättä kissanaisella ja tällä adoniksella näyttäisi olevan kesäromanssi syntymässä. Sen verran tuntui sähköä olevan ilmassa.
Adonis värisytteli lihaksiaan ilta-auringon valossa ja kissanainen näytti niin viettelevältä kuin kissanainen vain osaa.

Entäs sitten Einstein, näytti ihan siltä kuin olisi juuri keksinyt valosähköisen ilmiön. "Valon energia absorboituu elektroneihin kvantteina. Jos säteilyllä on tarpeeksi energiaa, se saa elektronin irti metallista." Selvähän tämä :)
Seuratessaan siinä kesän mittaan sivusilmällä tämän ylläolevan parisuhteen muodostumista, tuumailee varmasti että, pelkkää kemiaa!

Väreillä on väliä

Tuulen kanssa ei kertakaikkisesti neuvotella, se ei vaan suostu minkäänlaiseen neuvonpitoon. Olisin vaan neuvotellut pienestä tauosta. Maanittelin koko viikonlopun ajan,  tänään se vasta villiintyikin, ihan kuin uhmallaan.
 Halusin kuvata parhaillaan kauniisti ja runsaasti kukkivaa metsätähteä. Metsätähtien hento varsi vaan tanssi villisti tuulen mukana. Tyydyin sitten epätarkkuuteen ja koetin "maalailla" tunnelmia.

 Metsätähtien seitsemän terälehden lukumäärää pidetään kasvimaailmassa hyvin harvinaisena.
Pian kukkivat myös oravanmarjat, samoilla paikoilla kuin metsätähdetkin, suloisia nekin.

 Tämä yksilö näytti jotenkin eksyneeltä, lajitovereita ei näkynyt kovinkaan lähellä. Metsätähti leviää maarönsyjen avulla, joilla voi olla pituutta toista metriä. Ehkä tämän kukan maarönsy on tehnyt pituusennätyksen.

Pieni, punainen piste

Joka ainoa kevät sitä odottaa tämän pienen, punaisen kuoriaisen tapaamista. Ja yhtä paljon se aina ilahduttaa.
Muistan joskus 70-luvun puolivälissä olleen kesän, kun Saimaan pinta, kaikki kadut ja puistot, olivat ihan punaisenaan leppäkertuista. Eipä ole sen jälkeen moista ryntäystä näkynyt.

Mutta, yksikin riittää ilahduttamaan.

 Nyt pakenen luonnon helmaan :)  Mukavaa viikonloppua teille jokaiselle!

Energiaa väristä

Tänäänkin oli melkoinen tuuli, ei mitään mahdollisuutta kuvata muuta kuin kiviä. No, sitä en kuitenkaan tehnyt!
Pari, kolme kuvaa viime viikonlopulta.

 Rentukoita on paljon, uskoisin että enemmän kuin viime kesänä. Ainakin niillä paikoilla joissa olen tottunut kuvaamaan.

 Voikukkapellot ja pientareet näyttävät niin kauniilta tähän aikaan vuodesta. Siitä kun höytyvien lentovaihe  alkaa voidaan olla montaakin mieltä.

Tämänkaltainen työmaa kuuluu kesään ihan saumattomasti!

Tyttärelle sattui tänään mielestäni aika erikoinen tapaus. Hän oli työhönmenomatkalla ja viimeisenä jonossa pysähtyneenä juuri tämän asfaltointitietyömaan liikennevaloissa. Taustapeiliin vilkaistessaan hän huomasi että takaa tulee vauhdikkaasti auto ja ehti varautua kaikin tavoin siihen, että peräänajo on väistämätön.
Niinkuin tapahtuikin. Hän meni jututtamaan peräänajajaa, kertoen samalla että aikoo kutsua poliisit asiaa selvittämään. Puhelun aikana/loputtua tämä peräänajaja pakeni paikalta, rekisteritiedot tytär ehti ottaa ja soitti uudestaan poliisille. Kaikkein hämmästyttävintä tässä oli se että kyseessä oli 80-vuotias iäkäs rouva, joka löytyi pysähtyneenä pari bussipysäkkiä väliä eteenpäin. Rouva oli varmasti niin paniikissa ettei ymmärtänyt mitä tehdä tai mitä teki.

Missä perhoset ovat?

Kuljin eilen parisen tuntia tuttua perhospolkua ja ihmettelin taas kerran perhosten vähyyttä!
Muutamia yksilöitä neitoperhosia, kaaliperhosia, peltovirnaperhosia, karttaperhonen, suruvaippa ja jokunen liuskaperhonen. Siinä kaikki, mitään uutta ei ole tullut moniin päiviin.

Vihernopsasiivet, joita on myös kangasperhosiksi on kutsuttu, mainitsen vielä ihan erikseen. Nämä pienet, sievät, varhaisimmat kevätperhosemme jaksavat kuitenkin ilahduttaa.
Moni näistä perhosista näyttää jo kovin kuluneelta. Siipien vihertävä väri häviää pois ja perhonen alkaa näyttää aika ruskeansävyiseltä. Vihernopsasiiven lentoaika voi loppua jo kesäkuun puolivälissä. Ja uutta sukupolvea pääsemme näkemään vasta vuoden kuluttua .
Kovin lyhyt on perhosen elämä!

Ei nimi ludetta pahenna

Tämä kaunotar on verilude. Lude sanana kuullostaa aika epämiellyttävältä, saati että siinä edessä on vielä sana, veri.
 Tämä kaveri on nivelkärsäisten lahkoon kuuluva hyönteinen. Maailmanlaajuisesti luteita tunnetaan 50 000 ja 73 eri heimoa, Suomessakin tavataan 500 erilaista ludetta.