Kesäkuvia

En yleensä osallistu haasteisiin, mutta nyt tartuin haasteeseen jossa valitaan kuusi kesäkuvaa menneeltä kesältä.
 Nappasin haasteen joka oli tarkoitettu kaikille halukkaille, betweenin blogista http://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/

Tuntui siltä että nyt kaipaan vähän väriä näitten viime aikoina ottamieni sumuisten kuvien jälkeen.

Eniten tykkään kuvata kesäistä luontoa ja kaikkea liikkuvaa, ihan pienimmästä alkaen.
Tässä on vielä pitkä jakso edessä ennenkuin ötökät ja perhoset ovat taas liikkeellä.

Kaikenkattava sumu

Sumua riittää, taitaa olla jo kolmas sumuinen päivä. Täällä eilen jopa niin kattavasti ettei paluulento Bergamosta pystynyt laskeutumaan paikalliselle kentälle kahdenkaan yrityksen jälkeen.

Mitäs sitten kuvauksesta innostunut tekee sumuisellä säällä. Mieli kun tekee kuvata ja erityisesti olla ulkona. Menin ihan metsään ja toivoin ja odotin että edes jotain kuvattavaa löytyisi.

 Kolme oravaa kieppui siinä lähistöllä, kuvasin sitten niitä. Tämä on kuin kerroskakku vuorotellen lintuja ja oravia :)

Mikä sanoo krrääh?

Kaunis ja värikäs, eloisa ja valpas, näin sanotaan närhestä. Äänestä voidaankin sitten olla monta mieltä, kovin karkealtahan tuo  kuullostaa, linnun varoitus- ja kutsuääni, juuri tuo krrääh.

 Kuvaustavoitteita tälle syksylle on ollut harakka ja närhi, nyt onnistui toinen. Harakka mokoma on vielä arempi!
Kovin kaukana lintu tänäänkin oli, mutta näinkään lähelle en ole ennen päässyt. Se on kovin varovainen, nyt ei jostain syystä kuvaajaa havainnut. Kuvasin kyykyssä puun vieressä. Tuossa yläpuolella on talipalloteline, siitä tippuneita murusia se tuli syömään, keikuttuaan ensin itse siinä syömässä. Olikohan tämä taktiikkaa!

 Koko ajan se tuntui olevan varppeillaan, valmiina pakenemaan. Närhi on taitava matkija, kana- sekä hiirihaukan äänet onnistuvat taitavasti. Epämielyttävänä piirteenä voidaan pitää sitä että se syö tammenterhojen ja pähkinöitten lisäksi mm. linnunmunia sekä -poikasia.

 Tänään oli kovin sumuinen ja pilvinen päivä, valoa kuvaamiseen olisi toivonut enemmän. Varsinkin tuolla metsässä oli melko hämärää, ihan keskipäivän aikaankin.

Talipallot näyttivät kelpaavan erinomaisesti. Melkoiselle rasitukselle nuo talipallotelineet ovat alttiina, niissä keikkuvat pikkulintujen lisäksi, isot linnut sekä oravat.

Valvoja

Takapihan virallinen valvoja.
Siirsin vähän ruokinta-automaattien paikkoja  ja tämä valvoja seurasi tiukasti mitä on tekeillä. Keskeytti jopa tammenterhojen hakureissunsakin. Saattoihan se jälkeenpäin vähän pahastuakkin kun siirsin automaatit sillä tavalla että  kyseisen eläimen sekä lajitoveriensa ruoan saanti hankaloituu. Kumosivat mokomat lähes kaikki ruoat maahan keikkumalla holtittomasti.

Tällainen kuvauskoju on takapihalla. Siinä on kaksi erillistä naamiointiverkkoa, toinen kiinnitettynä pergolan rimoihin, kiinnitin nahkanauhoilla ja toinen roikkuu kaikenmaailman nikseillä kiinnitettynä pergolan kattoon tai oikeammin parvekkeen lattiaan.
Ruokinta-automaatit ovat tuossa havujen edessä luumupuun oksissa kiinni. Tuolta sisältä mennään ulkovarastoon, jonne on helppo laittaa mitä siinä ulkona kuvatessa nyt tarvitsee. Verkoissa on reikiä riittävästi, jotta objektiivit voivat kurkistella ulos, sisustuksena tuoli jossa on lämpöpäällinen. Jokanaisen versio kuvauskojusta :)
Keväällä riisun kaiken pois ja sieltä paljastuu sellainen japanilaishenkinen nurkkaus.

Keskeytynyt ruokailuhetki

Ajoittain tässä kuvatessa tulee ihan syyllinen olo siitä että häiritsee kuvattavaansa.
Kuten tässäkin tapauksessa, linnut ruokailivat ihan kaikessa rauhassa pellon reunassa kun tulimme paikalle. Enkä tietystikään malttanut olla kuvaamatta näin hyvää tilannetta.

 Siihen asti kaikki sujui hyvin kunnes nousin autosta. Lintuparvihan nousi lähes välittömästi lentoon.  Ymmärrän hyvin että  linnut tankkaavat tulevaa muuttomatkaa varten ja poikaset tarvitsevat runsaasti energiaa selvitäkseen perille. Ja nyt ne joutuivat tuhlaamaan turhaan sitä energiaa joutuessaan siirtymään toiseen paikkaan.

 Ajattelin etteivät nämä joutsenet näin varovaisia olisi olleet, olen kuvannut joskus lähempääkin, mutta valitettavasti näin kävi. Tämän tilanteen kuvaamisesta on parisen viikkoa.

                                           Siellä ne menevät, nämä kauniit, ylväät linnut!

Looooiiikka!

Miten nyt oikein muotoilisin tämän kysymyksen etten liikaa johdattele.
Huomaatteko tässä jotain sellaista joka ei ole tähän alunperin kuulunut? Harmitti vaan kun huomasin ja tämä juttu näkyy kaikissa kuvissa joita otin samassa istunnossa, ei siis liity kuvattavaan hömötiaiseen.

Kauppias se tiesi tämänkin asian...

 Lupasin tuolla aiemmin esitellä tämän viime kesänä ostamani kuvausteltan. Vein  sen lokakuussa  lintukuvauspaikalle, jota olen tässä vähän kerrassaan rakennellut. Nuo myrskytuhot siivotaan myöhemmin.
Tänä talvena koetan vain saada sinne lintuja, ruoalla tietysti houkutellen. Kesällä suunnittelen sitten kuvausjuttuja, kunhan näen miten linnut sinne löytävät ja miten viihtyvät.
Silloin kun tämän teltan ostin, myyjä sanoi  että keskelle kannattaa laittaa tuki. Eipä sitä tullut laitettua, kun ei ollut sopivaa keppiä,  muuten kyllä tein huolellisesti.  Teltan pohjalla on  vähän ympärysmittaa suurempi viira alla ja kiviä ympäriinsä pitämässä noita liepeitä. Naruilla ja kepeillä tukevasti ankkuroituna maahan.

 Reipas lumisade yllätti. Useamman tunnin sade, jonka aikana tuli  paljon painavaa räntälunta. Tuo pieni tammikin on saanut kannettavakseen kokoonsa nähden valtavan lumikuorman. Kunnes onnistui vihdoin ravistamaan sen harteiltaan.

                  Pihlajanmarjatkin saivat lisää kannateltavaa painavien  marjaterttujensa päälle.

 Mutta miten kävi teltan, romahtihan se kun en uskonut kauppiasta. Painava lumi oli painanut sen kasaan tuosta keskeltä, olisihan se pitänyt ymmärtää. Se oli todella painavaa, hyvä että sain  kipattua pois. Onneksi teltta ei ollut sentään mennyt rikki!
Piti purkaa kokonaan ja NYT siihen on tehty tuki. Aion ehkä viedä vielä uudelleen jos tuo lumitilanne ei hankaloidu.
Kuulin eilen että tuolla alueella on nähty metsäkauriita ja metsäkanalintuja.  Näin ketun jäljet. Kuulin myös että viime talvena siellä oli liikkunut ilves. Tiedä mihin seikkailuihin vielä pääsen mukaan!

Esittelen vähän miehen osuutta tähän villitykseen. Tuohon ruokinta-automaattiin mahtuu parikymmentä litraa auringonkukansiemeniä. Ei tarvitse olla koko ajan huolehtimassa.
Jälkeenpäin mietimme että räystäät olisivat saaneet olla pidemmät ja syöttörako vähän kapeampi ja tuon riman paikalla sellainen orsipuu. Estäisi kokonaan mahdollisuuden kakkia ruoan päälle.
Ruokatäydennys tapahtuu katon kautta.