Kosken varrella

Kävin eilen tyttären kanssa kuvaamassa koskikaraa. Tämä on sellainen joka kevät toistuva tapahtuma. Eipä tullut  hukkareissua, iloksemme olivat siellä ruokailemassa. Meilläkin retken täydensivät kaakao ja laskiaispullat.  Miten ne eväät maistuvatkaan niin hyvälle :)
Lähtiessä paistoi aurinko, ihan pilvettömältä taivaalta,  mutta muutama kymmenen kilometriä ajettuamme pilvistyi ihan täysin.
Tuo linnun väritys on niin kaunis auringossa, olisin  toivonut kirkasta kuvaussäätä.

 Kovin lähellehän lintu ei päästänyt, oli mieluusti lähellä vastarantaa. Sukeltelua ja niiailua oli niin kiva taas katsella. Aina sitä tulee vähän huono omatunto, kun häiritsee ruokailua. Lintuhan joutuu siinä kuitenkin vaihtamaan paikkaa, ja energiaa kuluu tavallaan turhaan.

 Jokaisella sukelluksella löytyi jotain syötävää.  Tuo suupala saattaa olla  ihan lempiruokaa, vesiperhosen tai korennon toukka.  Lintuja oli kaksi, jopa kolme, tai sitten toinen oli tosi nopea. Ne jopa visertelivät ohi lentäessään, ajattelin että melko aikaisin.
Joku aurinkoinen päivä haluan vielä käydä katsomassa, jos saisin kuviini  paremmin tuon  kauniin höyhenpeitteen.