Kettukeskiviikko 15.

Monta, kovin monta keskiviikkoa tässä ehti vierähtää, ennenkuin pääsin ketun kanssa jälleen silmätysten.
Kiertelin keväällä sekä alkukesästä melko monilla mahdollisilla pesintäpaikoilla, ei hännänvilaustakaan.
Tämä kettu tuli maanantaina tutulle lintujen ruokintapaikalle, tai niitä on siellä kaksikin, oli kuvaajakaverini havainnut.
Toinen vaaleampi, joka on kovin arka. Sekä tämä kuvassa oleva, vähän rohkeampi.

 Olin kyykyssä kuvaamassa  töyhtötiaista kun katse osui kauemmaksi, kahden kookkaan haapapuun välissä touhusi kettu. Onneksi kamera oli kaulassa eikä jalustassa kiinni, niin pääsin heti kuvaamaan.
Olin kyllä nähnyt siellä  tunnistettavia ketunjälkiä, ettei tilanne sinänsä ollut yllätys. Ja vähän aiemmin syksyllä vilaukselta ketunkin.
Siinä se sitten oli, tämä kovasti odotettu kaveri.  Se ei onnekseni lähtenytkään heti pois, kaivoi kovasti jotain maasta, välillä katsoi onko tuosta kuvaajasta vaaraa.

Olin noin 20m päässä siitä. Olisin mahdollisesti päässyt lähemmäksikin, mutta en halunnut pilata tätä tilannetta. Sitä  ajatellen että tämä kettu sekä kaverinsa tulisivat toistekkin, eikä meidän pitäisi tyytyä vain jälkiä katselemaan.
Tämä oli taas niitä kuvaajan/luonnonystävän huippuhetkiä :)