Apeutta kerrakseen

Ylitimme eilen valtakunnan rajan Svetogorskin kohdalta ja siitä jatkoimme Viipuriin. Tämä kyseinen tie oli jo elämys sinänsä.
Aamupäivä oli kovin sateinen ja pilvinen.  Harmaus vielä lisää näitten kuvien apeutta.

Muistan kyllä mikä tämä kylä oli nimeltään mutta en halua laittaa sitä tähän, kovin paljon surullista katsottavaa, katsoi mihin suuntaan tahansa. Eikä tämä ollut suinkaan ainoa kylä missä näytti tältä.

Siinä oli aika helpoa katsoa asioita linssin läpi ja ajatella ja ihmetellä miksei mitään tehdä. Pieni kohentaminen kun ei edes paljoa maksaisi. Mutta ellei ole halua eikä ........voimia.

Ympäröivä luonto kun  olisi niin valmis kohennukseen, vanhoja kauniita puita, valkovuokot kukkivat ympärillä, silmut pullistelevat valmiina vihertymään, kevät on puhkeamassa kukkaansa.

Toivottavasti se antaa voimia!

Tuntui etä tämä apeus oli tarttunut eläimiinkin.

Ettei tämä menisi nyt ihan apeaksi niin lopuksi kerron että matka oli oikein mukava hyvässä seurassa ja kyllä siellä Viipurin päässä oli ihan kaunista katsottavaakin.