sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Odottavan aika on pitkä


 Kärsivällisiä molemmat sekä mies että lokki. Seurasin tätä tilannetta vähän toisella silmällä parin tunnin ajan. Lokki pysytteli koko ajan  pienen välimatkan päässä pilkkijästä, toinen vähän kauempana. Mies vaihtoi paikkaa ja lintu seurasi kuin adjutantti.
Ilmeisesti kalastaja antoi välillä lokeille osan saaliistaan koska ne  kirkuivat lyhyen ajan, muutoin oli ihan hiljaista.


Tämä on eräs näistä pienen kuvaajantaipaleeni herkullisimmista hetkistä, näin ilveksen :D
Huomaattehan itsekkin  tuolla rantakiven ja heinätuppaan välissä!
Tässä edessä on noin 6-7m leveä oja jonka reunalla seisoin,  siellä paikanpäällä  tilanne näytti vielä todellisemmalta. Kuvasin innoissani 300mm putkella ja toivoin kovasti  että joukossa olisi edes yksi hyvä kuva näin harvinaislaatuisesta tilanteesta. Mielessä käväisi  että voihan se olla rusakkokin mutta makaisiko se tuolla tavalla jäällä auringonpaisteessa, kyllä se on ilves. Melkein näin miten se pitää silmiä sikkarallaan ja haistelee kevätilmaa. Olin ihan täpinöissäni!
Ajattelin etten malta odottaa kotiin koneelle pääsyä ja juoksin nopeasti hakemaan mökiltä kiikarit. Ja juoksin  nopeasti risujen piiskatessa kasvojani ( dramatiikkaa ) älä vaan karkaa!
No, siihen se ilo sitten loppui ja huvittuneisuus alkoi :) Arvatkaa mikä se ilves oli, KANTO!
Eihän tästä auta syyttää kuin harmaakaihia joka on hiipimässä oikeaan silmään sekä ylivilkasta mielikuvitusta :D

27 kommenttia:

  1. Hauska tarina....=) Minulle on käynyt useamman kerran samaan tapaan, olen ollut varma näkeväni jonkin eläimen, joka sittemmin on paljastunut yleensä juuri kannoksi.....=) Ilveksen näin luonnossa kerran, mutta ajoin autoa kun se ylitti tien. Muistan pohtineeni, yritänkö kaivaa äkkiä olkalaukusta kännykkäkameran, joka oli ainoa mukana oleva kamera vai nautinko vain ilveksen katsomisesta ja pysyn turvallisesti tiellä siinä mutkassa. No, valitsin jälkimmäisen ja hyvä niin, näin eläimen tarkasti kymmenen metrin päästä tupsukorvineen ja täplikkäine turkkineen. Kuva olisi ollut upea juttu, mutta havaintokin oli melko varmasti elämässäni harvinainen, ehkä jopa ainutkertainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä juttuja on hauska muistella jälkeenpäin miten täpinöissään sitä onkaan!
      Lapsuudessa olen nähnyt luonnonvaraisen ilveksen puussa ihan kouluportin lähellä, se jopa piti jotain ääntä. Nyt kun mietin niin en muista ollenkaan miten se äänteli.
      Ehkä se ratti kannattaa pitää ensisijaisesti kädessä :)

      Poista
  2. ;-D Minä siristin ja siristin ja tiirasin kuvaa hyvän tovin ennen kuin luin tekstiä loppuun...
    Olen siis niin narrattavissa? :-D
    Mut silti, hyvät kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes muistanut että tuossa kohtaa olisi ollut puu järvessä. Se voi olla jonkun syysmyrskyläisen sinne kaatama! Kantohan se tässä narrasi :D
      Kiitos Mags!

      Poista
  3. Sattuuhan sitä. Hämärässä metsässä kivet ja juurakot näyttävät monesti eläimiltä. Pilkkijästä ja lokista tuli mieleen säe Jaakko Tepon laulusta: kaksi nälkäistä toistansa narroo. Tosin siinä tarkoitettiin pilkkijää ja jään alla pilkkiä tavoittelevaa kalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useinhan sitä hämärissä autoillessa näkee karhuja ja hirviä. Varsinkin myrskyjen kaatamat puut pystyyn nousseine kantoineen saavat usein sarvet päähänsä :)
      Ihmettelen pilkkijöiden kärsivällisyyttä, tämä mies näytti kyllä saavan kalaa. Tuossa mökin edustalla on hyviä kalapaikkoja sekä verkokalastajille että pilkkijöille.
      Kiitos seita!

      Poista
  4. Nyt meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun...purskahtaessani makeaan nauruun ;=D
    Ennen loppua, olin melko varma, että sanot sen olleen sittenkin rusakko :)

    Ihanaa päivän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nauratti mökilläkin jälkeenpäin sain miehenikin mukaan tuohon samaan innostukseen kun huohotin, missä on kiikarit :)
      Siellä on nimittäin linnuntietä noin kilometrin päässä nähty ilveksiä joten kaikki olisi ollut mahdollista.
      Muttei edes rusakko :)
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  5. Näitä sattuu, hauska juttu sinällään. itse näen noita metsiä kolutessani milloin minkin petoeläimen. Paras juttu oli kun kerran olin varma karhusta sienestämässä ollessani, hämärässä joku musta hiippaili kohden ja se olikin koirani, joka oli luvatta lähtenyt perääni. Koira oli rodultaan suursnautseri, eli suuri ja musta;)

    Hienot kuvat kärsivällisyydestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahdoit pelästyä pahemman kerran kun koira tuli. Joko ehdit heittäytyä selällesi elotonta esittäen, niinkuin neuvotaan :)
      Kiitos Minttuli!

      Poista
  6. Huippu hauska tarina, kiitos hyvästä naurusta... :) Tosin ikävää kun jouduit pettymään... ehkä ensi kerralla kohtaat "oikean" ilveksen. Olisi aivan mahtavaa saada ikuistettua ilves :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On taas mitä muistella, "nainen joka melkein kohtasi ilveksen" :)
      Kukas tietää, ehkä joku päivä. Olisi se melkoinen luontokokemus!
      Kiitos Ame Amebadonna!

      Poista
  7. Ota tämä kenraaliharjoituksena seuraavaa, todellista kohtaamista varten :-) Olen minäkin monesti löytänyt upeista kuvistani pelkkiä oksia, vaikka jotain suurta ja hienoa olen ollut kuvaavinani. Mutta kun ei ole varma, on parempi vain kuvata... Onnea seuraavalle kerralle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ne kenraalit ole aina paikoillaan asiassa kuin asiassa!
      Se on ihan totta parempi vaan kuvata ellei ole varma, vaikka sitten kantoa :)
      Kiitos Susanna1

      Poista
  8. Kyllä näitä sattuu ihan ilman kaihiakin :) Kerran kuvasin niin harvinaista lintua, että en ollut ikinä missään lintukirjassakaan nähnyt. Siis super-rari! Oli sitten kasa jotain muoviroskaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin tällainen aloitteleva lintukuvaaja löyttä paljon harvinaisuuksia! Miten nuo pikkulinnutkin onnistuvat itsensä pakkasella pörhistämään ihan uusiin mittoihin.
      Muistatko miten täpinöissäsi tästä olit :)
      Kiitos Annika!

      Poista
  9. Hyvä juttu! Siristelin kuvaasi myös ja luin tekstin vasta sitten loppuun! :) Tuttu juttu kyllä, mielikuvitus lentää ja silmät näkee kaikenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivätkö melkein tupsukorvat näkyneet!
      Onneksi mielikuvitus on keksitty, ilmaista hupia :)
      Kiitos Tillariina K.!

      Poista
  10. Täydestä olisi mennyt, sillä minäkin tiirasin kuvaa niin pitkään, että olin jo miltei varma, että ilveshän se siinä. Olisipa ollut upea elämys, mutta tuli kuitenkin ihan hauska juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla rannalla se tosiaan näytti ihan satavarmalta. Vähän pieneksi ihmettelin mutta onhan niitä pieniäkin ilveksiä, luulisin :D
      Muistan tämän ilveksen varmasti aina kun menen sinne rannalle :)
      Kiitos between!

      Poista
  11. Mainio tarina:)

    Mutta jonakin päivänä vielä ilves ilmestyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan niin koska niissä lähimaisemissa on nähty kyseinen eläin.
      Kiitos Sussi!

      Poista
  12. Älä vaan nyt sitten ala väheksyä jokaista ehkä näkemääsi petoa/harvinaisuutta ja missaa sitten sitä huippuhetkeä.
    Itselle kävi niin, pellolla oli parvi lintuja ja totesin, ei siinä ole kuin variksia. Pari tuntia myöhemmin sain viestin "mustavaris nähty paikassa X " arvaa vaan oliko just siinä missä ite olin ollut,juuri samaan aikaan.Näin kyllä muutaman kiikaroijan tiellä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen ei ole varaa :)
      Voi harmi, kiikariakin voisi kuljettaa mukana mutta se painaa. Lintukuvauksessa se voisi olla hyödyllistä niinkuin nyt tässäkin mustavaris-jutussa!
      Kiitos Tuula!

      Poista
  13. Oikein hyvät kuvat ja kiva tarina. :)

    VastaaPoista
  14. Voi kiitos Vikki hulppeista nauruista, vai että Ilves. :) Nyt on mukava lähteä hyvin mielin nukkumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä mikä on seuraava ihme :)
      Kiitos Pasi!

      Poista