tiistai 11. huhtikuuta 2017

Vuokot ja niitten "vartija"

Sinivuokoissa alkaa olla jo muutamia auenneita kukkia, enimmäkseen ne odottelevat vielä  nuppuvaiheessa.
Yritin etsiä erivärisiä, koska olen nähnyt tuolla paikalla  ainakin viittä eri sävyä. Tuttuja sinisiä, kahta eri violetin sävyä,  sekä kahta erilaista, hyvin haaleaa sinistä, toinen lähes valkoinen. Ei löytynyt vielä kaikkia.


 Aamulla oli kova tuuli, tai oikeastaan koko päivän. Yritin olla vaikka mitenpäin tuulen suojana,  kukat ovat niin herkkiä tuulenvireelle, pienellekkin.


 Näissä on  kahta erilaista violettia sävyä, kuva ei vaan alimman kohdalla kerro ihan totuutta. Se oli huomattavasti toista herkempi sävy.




Jos kukilla olisi huumorintajua, niin tämä olisi varmasti sellainen hassuttelija. Lavastanut itselleen tuollaisen hienon kuvauspaikan.  Enpä puuttunut yhteenkään heinään, tuohan on täydellinen :)


Ensimmäinen kangasvuokko oli avautunut ja tuossa vieressä oleva rypäs avautuu aika pian.
Ne ovat tässä vaiheessa noin pieniä,   kasvaessaan kanervien ja puolukanvarsien seurassa.
Kukinnan edetessä siemenvaiheen suuntaan, pituutta voi olla jopa 30cm. Näin varmistuu lisääntyminen kun tuuli vie mennessään hahtuvaiset siemenet.


 

Ehdin kuvaamaan vasta klo.16.00 jälkeen, kangasvuokkopaikalla oli enää yksi uskollinen "vartija". Varmasti päivän tuulisuuskin vaikutti.
Eniten havaintoja on viime sunnuntailta, 11 eri yksilöä. Oikestaan kovin lämpimiä, käärmeille otollisia päiviä ole vielä  tänä keväänä ollutkaan.

30 kommenttia:

  1. Syvään hengitys ja huokaus! ...tuo vartija! Ihailen rohkeuttasi kulkea maastossa, jossa saattaisi olla noin monta 'vartijaa' paikalla!

    Vuokkojen värimaailma on todella kaunis! Kuva ei aina anna totuutta herkissä väreissä, upeita sävyjä todellakin! Meillä kasvaa metsäpuutarhassa luonnostaan puhtaan valkoisia sinivuokkoja, nekin ovat kauniita. Kangasvuokon karvainen takki on aika hauska. En olekaan sitä koskaan luonnossa nähnyt! Varmasti upea kukkiessaan noin pitkän varren päässä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen itsekkin, mihin se valtaisa käärmekammo katosi. Kuvaaminen ja aiheeseen tutustuminen täytyy olla se selvitys. Olen tietysti järkevällä tavalla varovainen, enkä luulekkaan että saisin ne kiintymään itseeni :)
      Lapsuudesta muistelen että sinivuokot olivat vain sinisiä.
      Kangasvuokko on eräs suloisimmista kukkasista!
      Kiitos Saila!

      Poista
  2. Kangasvuokko on upea kaunotar! Neljännen kuvan sinivuokko on todella valinnut hienot lavasteet ympärilleen, värisilmääkin sillä on:)
    Ihan kiltisti uskoisin tuota vartijaa, enkä etenisi luvatta yhtään pidemmälle :D

    Upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näen tuon neljännen kuvan sinivuokon jotenkin hassuna, ihan kuin se olisi odotellut että joku huomaa sen erinomaisen hienon kasvupaikan :)
      Kyllä noita vartijoita täytyy kunnioittaa, miehän se sinne tunkeudun, heidän reviirilleen :)
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  3. Upeat kuvat ja löydöt!

    Sunnuntain retkelläni pidin silmät avoinna sinivuokkoja varten, mutten havainnut yhtäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikallislehdessä puhuttiin jopa takatalvesta, nyt tämä kasvuvauhti varmastikin vähän hiipuu!
      Kiitos Susanna!

      Poista
  4. Usein sinun kuvasi ja tarinointisi Vikki saa sisälläni aikaan niin syvän sympatian tunteen, että ihan puistattaa.Tiedät varmasti mitä tarkoitan, kun tunne on vahva ja puistattaa, kuin eläintä.Minulla tämä jäämä on aina ollut aika vahva ja jos koen jotain, joka liikuttaa sisimpääni tai näen tai kuulen jotain oikein kaunista puistatus menee vartalon läpi.
    Sieluni silmin näen sinut, suuren luonnonrakastajan kuvaamassa näitäkin sinivuokkoja.
    Harva edes tietää, että sinivuokkoja löytyy eri sävyisinä.
    Kuinka yksityiskohtaisesti,herkästi ja kauniisti tuot kasvin, eläimen tai muun luontokappaleen piirteet kuvissasi esille.
    Tuo huumorintajuinen hassuttelija-vuokko on mestariotos mielestäni. :)
    Kunpa joskus näkisin kangasvuokon luonnossa,siinä on jotain hyvin erityistä.
    Kovasti yritin metsässä minäkin tähyillä hyviä paistattelupaikkoja, mutta yhtään kyytä en onnistunut näkemään. Tämä vuokkojen vartija onkin komea yksilö.
    Kiitos upeasta postauksesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sait kyllä liikuttumaan enemmän kuin tavallisesti liikutun. Tuo on parasta että joku löytää näistä postauksista jotain, joka vaikuttaa syvälle tunteisiin. Miulla, herkkänä ihmisenä tunteet, hyvätkin purkautuvat kyynelinä.
      Luonnonrakkaus on papalta peräisin. Kuljeskeltiin metsissä yhdessä, pappa yli 80-vuotias ja mie reippaasti alle 10v. Joskus kuulemma eksyttiinkin. Papalla oli aina, siis kesälläkin, mustat nahkasaappaat ja muistan vaaleanruskean kaksirivisellä napituksella olleen villatakin. Siinä me menimme rinnatusten ja perätysten ja pappa kertoi mitä tiesi.
      Kangasvuokko on elämys!
      Kyitä on aika vaikea havaita, kun ne ovat jo menneet kun otat seuraavan askeleen :)
      Kiitos paljon Mirjam-Matilda lämmittävästä postauksestasi!


      Poista
    2. Minulla on samoja kokemuksia Ville-papastani.Myös me kävelimme kahdestaan metsässä ja myös Villepapalla oli aina nahkasaappaat jaloissaan. :)Kerran lähdimme etsimään ilveksen pesää, liekö pappa ilveksen aikaisemmin nähnyt ja otti minut mukaansa pikkulikkana.
      Opin luonnosta paljon mummulassa, mutta eniten minuun on vaikuttanut isäni, joka oli suuri luonnon ja eläinten rakastaja.Opetti minulle ja siskolleni tuhansia pieniä asioita eläimistä ja luonnosta ja opetti meitä kunnioittamaan sitä ehdoitta.
      Karjalaista perua on myös minulla se itku/herkkyys,kyllä itketään ja nauretaan aina kun sielussa helähtää, ja muulloinkin. :)
      Totta on, että kyyt lähtevät alta pois, siksi niitä on niin vaikea löytää.

      Poista
    3. Kyllä ne monet asiat, kunnioitukset ja mielenkiinnot juontavat tuolta lapsuusvuosista!

      Poista
  5. Sinivuokkojen värivaihtelua on mukava tarkkailla. Hyvin olet sitä saanut kuviinkin, vaikka se on vaikeaa.
    Komea kyy, ei mikään pikkuinen enää.
    P.S. Muistithan ne saappaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut vasta nämä väienvaihtelut muutama vuosi sitten, tuo kuvauspaikkakin on suht' uusi löytö. Eipä se aina kuvissa näy, miten asian silmin näkee.
      Tuolla kuvauspaikalla on useamman kokoisia kyitä, tämä taitaa olla sitä keskikastia.
      Olen muistanut saappaat nyt aina, sen verran silloin jännitti :)
      Kiitos Seija!

      Poista
  6. Ihania kevään tuojia ovat vuokot, kangasvuokko niin ihastuttava. Kauniita kuvia kaikki!

    Mukavia keväipäiviä, vaikka sää ainakin täällä on kyllä erittäin kehno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin täällä sanonut että kangasvuokko on elämys :)
      Kiitos samoin, meillä on lämpötila kuitenkin plussan puolella, mutta aika kolea tuuli.
      Kiitos Minttuli!

      Poista
  7. Sinivuokot ovat todella kauniita kukkia. Oi, olet jo löytänyt kangasvuokkoja! Pitääpä lähteä kierrokselle täällä meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä jänikset ovat syöneet kangasvuokon nuppuja, vai enkö ole aikaisemmin kiinnittänyt siihen huomiota!
      Kiitos Anne!

      Poista
  8. Onpa kauniita nuo kevään ensimmäiset kukkijat. Täällä ei vielä edes sinivuokot kuki, kylmää on. Iik, tuo viimeinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla paikalla oli niin harmittava tuuli, etten päässyt oikein kuvamisen vauhtiin, mutta maistiaisia :)
      Kiitos Cara!

      Poista
  9. Oi tuota kevään ensimmäisten vuokkojen kauneutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kevät näistä jaksaa innostua, eivät taida koskaan muuttua "peruskauraksi".
      Kiitos seita!

      Poista
  10. Suloiset, suloiset sinivuokot<3

    Mikä ihme sattuma, että vielä kohmeinen kyyparka, osui sinulle juuri sinivuokkopaikalle. Minulla oli länsirannikolla aina ihan sama juttu paikassa, josta kävin poimimassa sinivuokkoja. Siellä ne kankeina makoilivat puiden kannoilla ja minä likka poimin äidille kimppua. Täällä Keski-Suomessa meillä kasvaa sinivuokko puutarhaan tuotuna, eikä kovin edes leviä. Valkovuokko onneksi leviää ja kasvaa suurina mattoina.

    Kangasvuokko on karvainen kaunotar!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä koiraskyyt nousevat melko varhain koloistaan, jopa hangille! Naaraat malttavat olla vähän pidempään lämpimämpiä ilmoja odottelemassa.
      Huomasin viime syksynä että meidänkin pihalle on leviämässä sinivuokkoa naapurin pihalta. Sieltä se hivuttautuu aidan ali, olin ihan iloinen tästä!
      Valkovuokkoja ei ole tässä kovin lähellä, se on selvästi harvinaisempi!
      Kiitos Leena Lumi!

      Poista
    2. Vikki, Lappeenrannan seudulla kaikki on toisin. Äitini on kotoisin Viipurin likeltä Valkjärveltä eikä siellä ollut sinivuokoista vajetta kuleroista nyt puhumattakaan.

      En ole vielä nähnyt kyytä hangella...Luvialla lumi sulaa niin aikaisin ja sinne nyt suunnistamme pääsiäisen viettoon. Sinivuokon sini on ainutlaatuinen.

      Kiitos samoin Vikki!

      Poista
    3. Meidän suvun juuret ovat myös Karjalassa, Sortavalassa ja siellähän mansikatkin olivat tomaatin kokoisia. Oikeasti, kaikella lämmöllä, se on ollut kertomuksien ihana paikka olla ja asua.Ilokseni pääsen tulevana kesänä katsomaan, yritän nähdä tai kuvitella millainen se on ollut viime vuosisadan alkupuolella.

      Poista
  11. Oi, olet päässyt kuvaamaan keväästä ihaina kuvia! Ja kyy, nyt olen kade (taas). Minä en ole ennättänyt ollenkaan kameran kanssa havainnoimaan kevättä (pöh). Ihanaa pääsiäisen aikaa <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi vaan, kun kevät näyttää ottavan vähän takapakkia.
      Kiitos samoin, Ihanaa pääsiäisen aikaa!

      Poista