torstai 20. huhtikuuta 2017

Kymmenen kuvaa kyystä

Otsikoin varmuuden vuoksi näin, ettei postauksen sisältö tule kenellekään ikävänä yllätyksenä.
Olen edelleen mahdottoman kiinnostunut näistä kyistä. Kuvauspaikkakaan ei tuota koskaan pettymystä, käärmeitä tapaa jopa aika viileinäkin päivinä.
Olin kuvaamassa tänään aamupäivällä kymmenen jälkeen, lämmintä oli noin +4° ja aika viileä tuuli puhalteli.


 Tämä kuva on otettu viime viikolla. Ihankuin käärme seurailisi mitä oikein puuhailen. Ja niinhän se varmasti tekeekin. Näyttää ihan ystävällismieliseltä tarkkailulta :)


 Tuossa kannonkupeella taisi olla aamulla tuulelta suojaisin paikka.  Kannon alla on ilmeisesti myös niitten talvipesä. Sinne ne ainakin välillä menevät. En tiedä tuleeko sama käärme kohta takaisin vai jokin "vaihtomies".


 Tämä on jatkoa edelliseen kuvaan. Edellisen kuvan käärme sujahti sopuisasti samaan mykkyrään muitten kanssa.
Laskin että tässä oli viisi yksilöä samaan aikaan. Auringon alkaessa lämmittää enemmin, kasa purkautui ja käärmeet lähtivät eri teilleen. Ensimmäisen kerran tänä keväänä näin, kun ne menivät kauemmaksi tästä kannosta, siihen lähelle paksujen mäntyjen rungon lämpöön.


 Muutaman metrin päässä toisista pötköttelivät nämä kaksi. Kaveruksilla on melkoinen kokoero.
 Epäilen että tämä suurempi olisi naarasyksilö. Naaraalla on lyhyt häntä ja alkamiskohta erottuu hyvin. Tässä se tuntomerkki täyttyisi.
Koiraan pitkä häntä puolestaan kapenee tasaisesti.


 Laskin tälle päivälle 11 eri yksilöä. Tämäkin oli aika vaikea havaita, vaikka oli ihan siinä lähellä saniaisen varjossa.


 Nahanvaihto lähenee.
Huomasin että tämän koiraan silmien päällä on jo tuollaista sinertävää kalvoa. Otin viime keväänä kuvia, joissa silmät näyttivät aivan sinisiltä, siinä juuri ennen nahan luontia.
Käärmehän ei muuten pysty sulkemaan silmiään,  ne elävät elämänsä alusta loppuun silmät avoinna.


Uskomattoman liukkaasti tämän kaatuneen puunrungon ylitys sujui. Vaikka tähän ei liittynytkään mitään häiriötekijää.


 Olen oppinut jo tunnistamaan muutamia yksilöitä. Värien perusteella ensinnä. Sitten nuo valkoiset suomut suun ympärillä ovat hiukan erilaisia. Tällä yksilöllä on puolestaan tuollaista ruskeaa väriä pään sivussa.


 Tämä viihtyy aina samassa paikassa, ihan takuuvarma löytö! Saattaa liikkua metrin pari leveyssuunnassa, mutta aina siinä polun varrella.


Tänään oli liikkunut sen metrin, kun tein välillä pienen lenkin.
Seuraavaksi toivoisin että pääsisin näkemään koiraitten kosiomenot, sen tanssin.


38 kommenttia:

  1. Oletpa tehnyt tarkkoja havaintoja kyistä ja minullekin tuli nyt monta uutta asiaa niiden elämästä. Täälläpäin on myös runsaasti kyykäärmeitä, mutta tänä keväänä en ole vielä nähnyt ensimmäistäkään. Vähän pelottaa Mauri-koiran puolesta, joka on vielä niin utelias tonkija. Joka kesä käärmeitä ilmestyy pihaammekin ja vaikka se on hyödyllinen eläin, saa sen näkeminen pelkoa aikaan.
    Upeat kuvat!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pari kertaa käynyt kuuntelemassa käärmekuvaajien Lisse Tarnasen sekä Jarmo Latvan käärmeillan. Se ensimmäinen kuuntelu- ja kuvien katseluailta Lappeenrannassa oli täysin mullistava, silloin päätin että alan etsimään ja kuvaamaan käärmeitä.
      Pelkään myös tyttären koiran puolesta. Olin pari vuotta sitten metsälenkillä tämän koiran kanssa, kun kyy ylitti metsäpolun. Koira veti ihan kaikin voimin käärmeen luokse, ei välittänyt mitään vaikka panta puristi kaulaa niin, ettei kuulunut muuta kuin korinaa. Sinne vaan olisi pitänyt päästä tutkimaan.
      Kiitos Piipe A:!

      Poista
  2. Uskomatonta, mikä määrä! Upean näköisiä kaikki! Edes kun yhden joskus näkisi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin monta vuotta kun tällaista tilannetta toivoin, niin nyt kyllä kuvataan :) Toivotaa että onnistut tavoittamaan!
      Kiitos Tillariina K.!

      Poista
  3. Kaunishan kyy on katsella turvallisen matkan päästä, hienoja kuvia!
    Muutaman kerran olen ollut liian lähellä niitä. Meillä maalla oli paljon ja mansikkamaalla viihtyivät erityisen hyvin. Vähän jäi pelko...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyy on tosi kaunis ja kiehtova, ihmeellisen kiehtova!
      Lapsuudessa opin myös pelkäämään, meillä oli pihalla joka ainut kesä, enemmän kuin yksi. Äiti pelkäsi ihan mahdottomasti. Hän oli ollut joskus samassa heinäkuormassa kyyn kanssa! Mansikkamaalta myös erityisesti muistan.
      Kiitos Minttuli!

      Poista
  4. No huh huh! Näin käärmekammoisena hiukan vilkasin kuvia. Kiitos siedätyshoidosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon ihan oikeasti että annan pikkiriikkisen siedätyshoitoa. Olen sen kertonutkin jossain tuolla aiemmin, etten vielä pari vuotta sitten uskaltanut edes tarttua lehden tai kirjan sivuun, jossa oli kyyn kuva.
      Kiitos Cara!

      Poista
  5. Onpa hieno paikka ja hienot kuvat! Olen etsimällä etsinyt käärmeitä, mutta en ole löytänyt (vaikka minun mielestäni ko. paikat olisivat oikein käärmeitten paratiiseja). Pitää jatkaa etsimistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo paikka on aloittelevan käärmekuvaajan unelma, käärmeitä siinä määrin kuitenkin, ettei ihan koko aikaa tarvitse ympärilleen vilkuilla.
      Jatka vaan etsimistä,toivotaan että onnistaa. Nyt keväällä on hyvä mahdollisuus löytää, kun ne ovat nousseet talvipesistään ja koiraat kypsyttelevät siittiöitään.
      Kiitos Häivähdys!
      Kiitos Häivähdys!

      Poista
  6. Hienot kuvat! Kyllä nostan hattua sinulle.
    Etenkin kuva 7 saa kylmät väreet aikaan...

    Onhan käärmeet kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käärmeet ovat kauniita, ja liikkuminen uskomattoman hienoa katsottavaa.
      Olen tosin vain pari vuotta ollut tätä mieltä :)
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  7. Onpa hienoja kuvia, totisesti! Tiedät paljon käärmeistä ja näyttää, kuin ne hyväksyisivät sinut tarkkailijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen kaikki mitä tietoa eteeni käärmeistä tuleekaan!
      Samalla kuvauspaikalla käy toinenkin kuvaaja, joka omistaa käärmeitä ja tietää käärmeistä hyvin paljon. Jutellessa tuli esille sekin, että onko hyvä tavallaan "totuttaa" luonnonvaraista käärmettä ihmiseen. Jospa se ei enää pakenekkaan luontaisesti. Siinäpä myös miettimistä!
      Kiitos Between!

      Poista
  8. Todella upeita kuvia!! Itse en koskaan toivo näkeväni kyitä, koska pelkään niiden purevan iloisia ja eloisia, nenänsä lähes joka paikkaan työntäviä koiriani ;) Hyvin mielelläni kyllä katselen niiden kuvia, varsinkin näin hienoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekin varmasti paljon liikutte vesillä ollessanne saarissa ja kallioilla, joten yhteentörmäyksen vaara tietysti on olemassa.
      Koirat kun ovat niin uteliaita pieniä tutkijoita.
      Kiitos Ansku!

      Poista
  9. Kivat kuvat ja jopa makrot. Tuota eläintä onkin mukavampi katsella näin kuvien välityksellä. Varohan ettei haukkaa objektiivista palaa pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se helpompi katsoa näin lasin takaa :)
      Varon, olen kyllä koko ajan tarkkana välimatkan kanssa. Iskun sanotaan ulottuvan kohteeseen, joka on puolet kyyn pituudesta. Suurin osa kuvista on 70-300 mm:n putkella, jokunen makrollakin.
      Kiitos JPK!

      Poista
  10. Hienoja havaintoja ja hienoja kuvia.

    VastaaPoista
  11. Ai että ihailen taas tätä intensiivisyyttä ja tutkimisen paloa, jolla olet kyitä tarkastellut linssin läpi.
    Upeita otoksia!
    Minä aikoinaan halusin, että omat lapseni saisivat saman kokemuksen käärmeisiin, kuin minä ja sisareni isämme opastuksella.Parikin kertaa otin vaskitsan luonnosta käteeni ja annoin sen lapsilleni kokeiltavaksi.Kuinka kaunis käärme on ja hienon tuntuinen.Meillä ei koskaan tapettu kyitä vaan opetettiin kunnioittamaan ja varomaan niitä maalaisjärjellä.Metsässä olen kolme kertaa tarttunut kyyn päälle menossa olevaa kainalosta ja ohjannut sivuun viime hetkellä ennen mahdollista vaaratilannetta. Koiran kanssa aina kyllä pelotti, kun oli niin pienirotuinen.
    Tuosta ensimmäisestä kuvasta kyy esiintyy hyvin lokoisana, jopa symppiksenä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän kyllä paneudun koko tarmollani, niin monta vuotta odottelin tällaista mahdollisuutta.
      Meillä äiti pelkäsi kyitä ihan valtavasti, ja kyllähän se pelko tarttui. Olen huhtikuussa syntynyt. Äiti ja isä olivat olleet eräänä huhtikuun lopun päivänä keräämässä sinivuokkoja ja äiti oli pelästynyt sinä päivänä useamman kerran kyytä. Synnytykseni käynnistyi seuraavana yönä, kaksi viikkoa etuajassa. Äiti oli miettinyt sitä jälkeenpäin, että voisiko se johtua näistä "järkytyksistä".
      Kyitä oli meillä pihassa, rannassa, kasvimaalla ja mansikkamailla. En oppinut kunnioittamaan alkuunkaan!
      Tytär halusi pienenä meille aivan vaarattoman sukkanauhakäärmeen, kerroin että jos käärme tulee, niin äiti lähtee :)
      Nyt tämä ajatusmaailma käärmeitten suhteen on kokonaan mullistunut!
      Tuo ylimmän kuvan käärme on mielestäni myös ihan sympaattinen.
      Kiitos Mirjam-Matilda!

      Poista
  12. Hieno sarja! Kiitos myös uusista tiedoista.
    Varmaan se, että oppii erottamaan eri yksilöitä vielä lisää tarkkailuintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos annoin jotain uutta tietoa!
      On tosi mukavaa, olla pieni tutkija. Suunnittelin vähän sellaista profiiligalleriaa, mitä sitten pitkinä talvi-iltoina tutkia :)
      Oikeasti, on ihan mielenkiintoista tietää, miten iso populaatio tuolla asustaa.
      Kiitos Seija!

      Poista
  13. Todella monta käärmettä samassa paikassa. Eikös kyyt ole keväisin oikein myrkyllisiä? Se on taas alettava katsomaan jalkoihinsa, mihin astuu metsässä. Muutamia vuosia takaperin, suunnistuskisoissa yhtä nuorta poikaa pisti useampi kyy jalkoihin. Kisoissa ei ole aikaa katsoa mihinkä astuu. Suunnistuskengistä ja vaatteista ei ole suojaksi puremaa vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käärmeitä on tuolla aluella hyvinkin runsaasti, olen kuljeskellu vain hiukan polulta poissa.
      En ainakaan ole lukenut sellaisesta, että myrkky olisi keväällä voimakkaampaa. Tosin eiväthän ne ole talvella mihinkään sitä myrkkyä tuhlanneet ja keväällä syövät vasta parittelun jälkeen, joten sitä ei tuhlata edes saaliseläimeenkään.
      Suunnistajapoika on varmastikin liikkunut jonkin talvehtimisalueen läpi. Nopeassa etenemisessä käärme tulee yllätetyksi, eikä ehdi reaoida maanpinnan tärinään. Harmittavan huonoa tuuria pojalla!
      Kiitos Anne!

      Poista
  14. Nyt sitten ne koiraiden soidinmenot: Alan heti odottaa ja jos minusta ei kuulu, anna vinkki!

    Nämähän selvästi tykkäävät kuvaamisesta:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on yksi niitä toiveita, joita voi tosiaan pitää onnenkantamoisina. Mutta täytyhän sitä olla toivoa :)
      Kerron jos onnistaa!
      Käärmeitten ystäville on hieno kirja. Jarmo Latva ja Lisse Tarnanen: Suomen käärmeet ja liskot
      Kiitos Leena Lumi!

      Poista
  15. Huikeita kuvia! Olet uskaltautunut aika lähelle... Itse hirvittää jo täällä ruudun takana :|

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kiehtovuus ajaa lähelle, mutta pidän järkevän välimatkan!
      Ruudun takana on ihan turvallista :)
      Kiitos Hensku!

      Poista
  16. Hyvä kun varoitit. Ihailen niitä jotka uskaltaa kuvata käärmeitä. Minusta vaan ei ole siihen hommaan, mutta sentään uskallan katsella muiden ottamia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olisi itsestänikään uskonut, että tähän pystyn :)
      Onneksi löytyi uusi kiehtova aihe kuvattavaksi, näin keväällä kun muuta ei vielä oikeastaan ole.
      Kiitos seita!

      Poista
  17. Vau, mitkä upeat kuvat olet käärmeistä ottanut!
    Ihailen sun rohkeuttasi näitä myrkyllisiä käärmeitä kohtaan.
    Mutta eiväthän ne varmaan pure, jos ei niitä häiritse.
    Mutta itse pelkään niitä tosi paljon ja nyt kun katson näitä kuviasi,niin mietin, että mitähän tapahtuisi, jos tuohon mättääseen astuisi, jossa ne 5 kyytä oli?
    Varmaan saisi puremia useitakin.
    Mutta silti syy olisi minussa ja se on tosi juttu.
    Vaikka niitä pelkäänkin, niin kaippa niitä tarvitaan luonnon tasapainossa yhtä paljon, kuin muitakin eläviä olentoja.
    Ovatkohan käärmeet oppineet tuntemaan sinut jo, kun niin lähellekkin niitä pääset?
    Ihmettelen siltikin rohkeuttasi! IIIk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käärme ei ole vaarallinen, ellei sitä häiritse millään tavalla.
      Huonolla tuurilla voi saada pureman, esimerkiksi vaikkapa marja-aikaan. Naaraskyyt ovat silloin pelottomampia. Eivät juuri liikukkaan, kun valmistautuvat poikasten syntymään.
      Käärmehän vielä pakenee maan tärinää, siksi niitä näkee niin hurjan harvoin.
      Toivon sitä kovasti, etteivät käärmeet tottuisi ihmisen läsnäoloon, vaan pitäisivät ihmistä "pelottavana". Pakenisivat ihmisen kävelyn aiheuttamaa maan tärinää.
      Tämä kevät on hyvää aikaa kuvata, kun koiraat haluavat olla paikoillaan ja valmistautua tulevaan hedelmöitykseen. Kesällä tuolla ei taida olla kovinkaan monta sielua.
      Kiitos Harakka!


      Poista