keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kettukeskiviikko 16.

Marraskuun 9. viime vuonna, näimme edellisen kerran.
 Odotin koko pitkän talven uutta tapaamista. Jälkiä näin useinkin, ketusta en vilaustakaan. Ehkä se on voinut jostain oksien lomasta tarkkaillakkin. Kettuhan ei myöskään pahemmin tömistele kulkiessaan, joten onhan se  saattanut mennä hyvin läheltä ohitse.


 Toissapäivä oli oikein ihana kuvauspäivä, sain kuvattua edellä olleet pyrstötiaiset.  Niitä olinkin juuri kuvaamassa, kun näin sivusilmällä jonkin vilahduksen vasemmalla puolella. Voi mikä onnen tunne, pulssi tiheni ja hymyilytti :)
Tuijotimme siinä jokin tovin toisiamme ja ten ison virheen kun kävelin lähemmäksi saadakseni paremman kuvan. Kuvan jossa nuo puunrungot eivät olisi edessä.  Kettuhan lähti heti, tosin hyvin hitaasti edeten ja taakseen vilkuillen.


 Varttiin ei tapahtunut mitään, harmittelin jo kun hosuin! Katselin  koko ajan ympärilleni ja huomasin yht'äkkiä että se olikin ilmestynyt oikealle puolelle.
Nyt päätin toimia oikein, välillä en ollut huomaavinanikaan, liikuskelin siinä rauhallisesti ja kuvasin lintuja. Välillä otimme katsekontaktia.

 Tätä kesti varmastikin parikymmentä minuuttia, kettu vaihtoi välillä paikkaa, hiipien lähemmäksi. Olin niin iloinen että se oli näinkin varovainen metsäkettu, ei niinkään tottunut luottamaan ihmisiin.
Tämä tarkkailu oli välillä huvittavaakin, ajattelko se olevansa tuolla piilossa :)


Kohta se katosi! Vaihdoin kuvauspaikkaa ja huomasin että nythän se istuukin jo huomattavasti lähempänä, oli vaaan jäänyt ison puunrungon varjoon. Ei se ollut millänsäkään että "löysin" sen sieltä.
Hoh-hoijaa! Odotellaan, eihän tässä ole mihinkään kiire, lämmintä +2°, jalkojakaan ei palele.


 Sitten se nosti peppunsa maasta ja lähti liikkeelle, selvästikin jo tottuneena kameran rätinään ja ihmisen läsnäoloon. Pieni luotamuksen kipinä oli herännyt ja kohta se kurkistelikin puun takaa.


  Kuitenkin edelleen hyvin epäluuloisena.


Ja vihdoinkin se asteli esiin tuolta puuston antamasta näennäisestä turvasta. Reilu puolisen tuntia tähän luottamuksen saavuttamiseen kului.
Meillä on ollut kuvaajakaverini kanssa ketuille tarjolla jotain pikkupurtavaa, joita se säännöllisesti hakee. Kettuja on kaksi, joista toinen on hyvin paljon arempi, sitä en ole tavannutkaan. Nyt laitoin koiranraksuja tarjolle, kovasti ne näyttivät maittavan. En usko että se muuten olisi tullutkaan, ketäpä nyt ei hyvä ruoka houkuttelisi.
Sain sen verran kuvia tästä rohkaistuneesta esiinmarssijasta, että voin jatkaa tätä kettukeskiviikkoa parilla muullakin postauksella.

30 kommenttia:

  1. Aivan ihanat kuvat ketusta! Olipa kiva lukea teidän kahden kohtaamisesta :)
    Ja nuo edellisen postauksesi pyrstikset toivat heti hymyn huulille. Ne ovat niin suloisia palleroita ja mikä parasta, olit onnistunut ottamaan niistä todella hienoja kuvia ♥
    Kivaa kettukeskiviikon jatkoa sinulle! Meikäläinen lähtee nyt iltavuoroon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähästä sitä tulee onnelliseksi, taas keran sen koin :)
      Pyrstiksetkin olivat toivomuslistalla, oli hieno kuvauspäivä!
      Kiitos Ansku!

      Poista
  2. On sulla taito kesyttää noita kettuja ja saada ne kuvattaviksesi. On niin kaunis eläin ja ovelakin vielä.
    Olen täällä nähnyt paljon ketun jälkiä, vaan en kertaakaan kettua itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että tähän kuvattavaksi saamiseen tepsii rauhallisuus, kuljeskelen siinä hiljakseen, vähän "muina miehinä".
      Jälkiä tosiaan näkyy paljon, voisi kuvitella että kettujakin! Ne taitavat olla varsin ovelia liikkuessaankin.
      Kiitoa aimarii!

      Poista
  3. Oi mitä kuvia! Tuo viimeinen on ihan uskomattoman hauska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viimeinen kuva oli mieleenjäävin, kun se vihdoin tuli näkyville.
      Kiitos Cara!

      Poista
  4. Aivan ihana kuvasarja kohtaamisestanne! Kuudes kuva on niin veikeä!! Kiva, kun tulee lisää kettukuvia:) Olet taitava kettukuiskaaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain aika mukavan määrän kuvia!
      Nyt alkaa olla kiva tuolla odotellakkin, kun ei enää tarvitse palella.
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  5. Oi, hieno yllätys ja mahtava kuvasarja repolaisesta!

    Lisää kuvia odotellen, mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloinen yllätys! Laitan jokusen kuvan vielä lisää.
      Kiitos Minttuli!

      Poista
  6. Onpa upeat kuvat. Varmasti oli yllätyksellistä tällainen kohtaaminen. - Luetko puutarhakirjoja? Blogissani on neljän ihanan puutarhakirjan arvonta, käyhän kurkkaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosiaan odotellut useamman kuukauden, kannatti olla kärsivällinen :)
      Kiitos Anneli, käyn kurkkaamassa!

      Poista
  7. Ihan kylmät väreet menivät, kun katsoin kuvista kohtaamistanne.Kuinka se tuolta "piiloistaan" kartoittelee tilannetta ja sitten yht äkkiä uskaltautuu lähelle.Olet sinä varsinainen kettukuiskaaja.:)
    Kuinka kaunis on hyvinvoipa kettu metsämaisemassa.
    Ihanaa, että kettukeskiviikko saa jatkoa.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miullakin oli melkein kylmät väret :)
      Se oli jotenkin älyttömän hassua, kun se tarkkaili tuolla oksien takana.
      Tämä on upea, tuuheahäntäinen yksilö.
      Kiitos Mirjam-Matilda!

      Poista
  8. Tuo puun takaa kurkkaileva kettu on hauska kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuttuisi että iskisi vielä silmää :)
      Kiitos Seija!

      Poista
  9. Jippii, huikean Kettukeskiviikko-sarjan uusi tuotantokausi on täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä sarja saisi jatkoa perheenlisäyksellä. Silloin pitäisin tätä ihan menestysssarjana!
      Kiitos Pasi!

      Poista
  10. Onpa mukavaa, että kettukeskiviikot saavat tänänkin vuonna jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tapaan uudemman kerran vielä tässä kevään aikana. Kuvia riittää pariin postaukseen :)
      Kiitos häivähdys!

      Poista