keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Suomen varislinnuista pienikokoisin

Kuukkeli oli ihan ykköstoivomus, siinä mitä Kuusamossa toivoin tapaavani.

Virittelimme tulta Myllytuvan nuotiopaikalla, eikä aikaakaan, niin ensimmäinen kuukkeli pyrähti paikalle. Liekkö savu sen siihen houkutellut. Hieno tunne, hymyilytti.
Hämmästyin linnun kokoa, olin kuvitellut sen mielessäni paljon pienemmäksi.


 Parhaimmillaan niitä oli kolme samaan aikaan.  Lintuperheen reviirin kerrotaan olevan  neliökilometrin suuruisen. Mutta ne voivat käydä ruokailemassa kauempanakin, esimerkiksi juuri tällaisilla turistipaikoilla.
Nuoret ja vanhat linnut näyttävät samannäköisiltä, mutta uloimman pyrstösulan muodosta asiantuntija voi päätellä mitä sukupolvea lintu on.
Elinikää voi kertyä jopa viisitoista vuotta.


 Kuukkeliahan pidetään onnenlintuna, ehkäpä juuri sen takia odotin niin kovasti tapaamista.
Suomalaisessa muinaisuskossa kuukkelin ajateltiin olevan "sielunlintu". Uskottiin että metsämiehen henki siirtyy kuukkeliin hänen kuoltuaan.


 Linnusta on myös poseeraajaksi. Eivätkä ne olleet juurikaan arkoja, hakivat ihan kädeltä ruokaa. Muuten, aika napakka ote kun laskeutui. Reilu "kädenpuristus" :)
Jospa se olikin se onnentoivotus, taidankin uskoa niin!


 Seuraavana päivänä Konttaisen parkkipaikalla, jälleen pienen odottelun jälkeen kuukkeliperhe ilahdutti. Sieltä jostain naavakuusien välistä ne ilmestyivät. Rusinat ja kamerat esille, siinähän se meni, paketti rusinoita :)
Oletettavasti äiti joutui  välillä laittamaan  jälkikasvuaan kuriin kerjäämisen takia, siis äidiltä kerjäämisen. Ilmeisesti poikasen on jo sopiva aika saada itse murua rintansa alle. Ja saihan se.


Rusinat maittoivat. Kuukkeli kerää talvivarastoja koko lumettoman ajan. En kyllä uskonutkaan että paketti rusinoita menee ihan yhdellä aterialla.
Ihana lintu, olipa mukava tavata!
Se lähes täydellinen kuva, siivet avoimina jäi kyllä saamatta, puolihyviä löytyy. Ompahan haastetta sitten seuraavalle kerralle.

19 kommenttia:

  1. On tuo suloinen. Kuusamossa kaiketi viimeksi tapasin. Oli aikoja, jolloin tuo otus oli taukoseuralainen arkisessa aherruksessa. Niiden kisailun seuraaminen oli ilo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus 80-luvulla näin ensimmäisen kerran Ylläksellä, mutta se oli joku mahdottoman nopea vierailu taukopaikalla.
      Näin kauan piti odottaa, mutta kyllä kannatti :) Oli tosi mukava kaveri seurata.
      Kiitos Ulla!

      Poista
  2. Hauskoja nuo rusinakuvat: vauhdikas sieppaus ja rivi rusinoita nokassa
    - taitavia ovat sekä linnut että kuvaaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mahdottoman määrän rusinoita ne veivät kerrallaan, nielaisivat tuonne kupuunsakin.
      Kiitos Seija!

      Poista
  3. Konttaisen kuukkelitkin ovat siis tulleen vakipaikalleen. Kesällä niitä harvemmin näkee parkkipaikan luona. Rohkeita ja luottavaisia ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti ne tulivat siihen, kun rusinapussi rapisi :) Olivat ihan malttamattomiakin.
      Taas kerran ajattelin, että olisi vaan pitänyt katsella niitten touhuja, muutenkin kuin linssin läpi. Mutta eihän sitä malttanut.
      Kiitos seita!

      Poista
  4. Olisipa ihanaa kohdata tuo lintu nuotiopaikalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että sellainen tilanne tulee joku päivä eteen!
      Kiitos Tellu Tom!

      Poista
  5. Fotografias espectaculares.
    Um abraço e continuação de uma boa semana.
    Andarilhar

    VastaaPoista
  6. tosi kivat ja hienot kuvat! Kuukkeli on symppis lintu:)

    VastaaPoista
  7. Hyvät kuvat, onnittelut kuukkelin bongaamisesta!

    VastaaPoista
  8. Tuo kakkoskuva on UPEA! Liike,sävyt kuukkelin siivissä, lehdessä ja pihlajanmarjassa kuin hieno asetelma.Itse en ole kuukkelia vielä tavannut, mutta poikani kertoi armeijan "loppusodassa" pohjoisessa tavanneensa ja myöskin ihmetteli sen suurta kokoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva oli myös omia suosikkejani, vaikka siinä tuo pää onkin piilossa.
      Liikkeestä siinä tykkäsin.
      Hämmästyin tosiaan kun lintu pyrähti näkösälle, että onko se noin kookas. Olin kai mieltänyt talitintin kokoiseksi, sen kummemmin asiaa selvittämättä.
      Kiitos Mirjam-Matilda!

      Poista