torstai 23. heinäkuuta 2015

Linnunpoikanen

Valokuvaaminen on jäänyt varsin vähiin, lähes kahden viikon ajan, erinäisistä syistä. Kamera kulkee kyllä mukana aina, kauppareissuillakin.
Meillä on meneillään mökillä pieniä muutospuuhia ja illalla kotiin tullessa on usein niin väsynyt, etten jaksa tehdä edes blogikierrosta.


 Eilen mökkipolulla piipitteli tällainen kaveri, ja varsin kovalla äänellä piipittikin. Eikä se osannut siitä mihinkään siirtyä, keskeltä polkua.  Näytti kovin väsyneeltä, silmät olivat välillä kiinni ja kohta taas äänteli nokka kohti taivasta. Jätimme siihen ja jonkin ajan kuluttua piipitys kuuluikin toisaalta mustikkapuskista.


Aamulla menimme taas jatkamaan mökkiprojekteja. Aukaisin ensimmäisenä aitan oven. Yllätys oli melkoinen, kun samanlainen pieni kaveri pinkaisi sängyn takaa ja piipitti jos mahdollista vielä kovempaa kuin se eilinen kaveri.
Tilanne oli jotenkin ihan uskomattoman hassu. Siellä lattian rajassa piipittää pienen pieni otus, niska kenossa, nokka apposen auki ja tuijottaa 166.5 cm olemustani :)
Jos kyse olisi ollut elokuvasta niin linnunpoikasen suuhun dupattaisiin taatusti "Mamma".
En tiedä miten ja milloin  se oli aittaan joutunut, eilen kuitenkin. Oli ollut sisällä vähintäänkin 18h, olosuhteisiin nähden oli kovin pirteä. Nostin varovasti ylös ja kannoin kuivaan paikkaan josta se yllättäen lähtikin lentoon, lensi lähimpään koivuun.
Selvitin että tämä seikkailija harmaasiepon poikanen.



20 kommenttia:

  1. Olet sitten oikein emojen emo :-)

    Aika liikuttavaa... Mahtava kokemus :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnunpojasta tuli mieleen Putous-hahmo Munamies, se oli jotenkin niin liikkutava siinä lattianrajassa kököttäessään.
      Kiitos Susanna!

      Poista
  2. Sait nyt varman pesijän pihamaallesi harmaasieposta. Ainakin uskon näin, sillä jouduimme kerran nostamaan sen pesän turvaan putoamisvaaran takia, sitä varten laitetulle laudalle. Siitä lähtien laudalla on ollut joka kesä harmaasiepon pesä. Kyllä ne muistaa.. ;)
    Onneksi menitte heti seuraavana päivänä mökille ja onneksi avasit aitan oven, kyllä ssinulla on jokin piilevä taito näiden luontokappaleiden suhteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut koko kevät ja kesä melkoista sutinaa tuolla tontilla, puun kaatamisista ja tienteosta alkaen. Olen hurjan vähän seurannut pesintöjä, joten en tiennyt ollenkaan mikä poikanen on kyseessä.
      Ensi kesänä on aikaa seurata.
      Onneksi menimme, en tiedä ollenkaan milloin se oli aittaan mennyt. Kävin kotiin lähtiessä vaihtamassa siellä työvaatteet toisiin, enkä kuullut minkäänlaista ääntä.
      Kiitos Tuula!

      Poista
  3. Voi ihkujen ihku!! :) Että voi linnunpoika olla suloinen siipitynkinensä! Sulkapallukka... :) Toivottavasti oikea mamma on jossain lähettyvillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä polulla piipertänyt poikanen oli hurjan väsynyt, kipitti pieniä matkoja ja taas sulki silmänsä. Hurjan myöhään tuo pyrstö tuntuu kehittyvän, kun on jo alkavaa lentotaitoakin.
      Kiitos Mirjam-Matilda!

      Poista
  4. Hienoa, kun pelastit sen ja se pääsi lentoon. Toivottavasti emo jatkaa hoitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi menimme, kuinkahan kauan poikanen kestää syömättä!
      Kiitos Rantakasvi!

      Poista
  5. Söpönen, hyvä ettei kauempaa joutunut lukkojen takana olemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen vaan ettei se antanut mitään merkkiä itsestään, kun aitan ovi oli ihan koko päivän auki. vai oliko mennyt ihan hetki ennen lähtöämme!
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  6. Ketunpoikasten lisäksi jo linnunpoikasetkin sinut ja uskaltavat pyytää apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli niin mieleenjäävä liikuttava kokemus! Se tuli kuin tuulispää sängyn päädyn takaa, katsoi ylöspäin pää aivan takakenossa ja alkoi piipittää ihan tauotta!
      Kiitos seita!

      Poista
  7. Voi pientä.. Toivottavasti löytää äitinsä jos sitä vielä kaipaili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisi äiti ainakin sen äänen kuuluvan, varsin kantava ääni :)
      Kiitos Pelaguu!

      Poista
  8. Vastaukset
    1. En nähnyt lintua enää kun se lensi koivuun, huterasti kylläkin. Ääntä kyllä kuulin, mutta sekin loppui jonkin ajan kuluttua. Toivottavasti emo toi ruokaa!
      Kiitos Tillariina K.!

      Poista