keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kettukeskiviikko 20.

Kolmas käynti tutussa kettupaikassa, nyt onnistuin vihdoin tapaamaan tämän pienen kettulapsen.
Se edellisissä kuvissa esiintynyt kettumamma, on saanut vain tämän yhden ainoan pennun.
Olin kuullut että pentu on liikuskellut siinä lähitienoilla ihan yksinään ilman emoa jo pidemmän aikaa. Ainokaisena ei kai saa aikaansa kulumaan kotipesällään.
Toisella käynnilläni, tapasin emon, joka lähti heti pakoon. Hetken päästä kuului sellainen RÄVVV-huuto, kaikki hyvin, kettu kutsui poikastaan.
Ilmoitti kai, että metsään on tullut vaara :)


 Istuin sunnuntai-iltana tuolla metsässä puun rungon päällä peräti kolme tuntia. Kaikenlisäksi erittäin huonossa seurassa, hyttyset nimittäin olivat saapuneet.
En osannut lähtiessä varautua tähän ongelmaan. Onneksi oli hupullinen takki ja hihat sain vedettyä käsien suojaksi.

Tunnin odotuksen jälkeen pikkukettu kurkisteli hyvin varovasti tuolta kasvien suojasta. Melkein samalla kun nostin kameran se pakeni, sain kolme kuvaa.


 Odottelin, hyttyset seuranani ja yritin olla mahdollisimman paikoillani. Yllättäen se tulikin toisesta suunnasta ja kun katsoin siihen suuntaan, niin taas se reppana pakeni.
Tässä kohtaa suunnittelin poislähtöä. Enhän tullut tänne kiusaamaan, vaan tuomaan tuliaisiksi koirien penturuokaa.


 Tästä pystyy jotenkuten hahmottamaan, miten pikkuinen se vielä on. Mutta hännänpää vilkkuu valkoisena niinkuin aikuisillakin ketuilla.



Tuonne kortteitten taakse se jäi lymyilemään, eiköhän  emo kohta kutsu iltapalalle. Melko itsenäisiä nämä pienet eläinlapset ovat :)

Nyt on pakko harventaa tätä postailua ja blogikierroksia . Huolehdimme kolmesta eri paikasta ja nyt helteitten vihdoin alettua, puuhaa tuntuu riittävän ylenmäärin.

Mukavia kesäpäiviä teille kaikille täällä piipahtaville!

32 kommenttia:

  1. Aivan ihana kohtaaminen;-)) Kesä on tosiaankin kiireistä aikaa. Puuhaa riittää;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuhaa tuntuu riittävän! Vaikka kuvaaminen on kaikein rakkain harrastukseni, niin sillekkin on aikaa kovin vähän.
      Kiitos Anne!

      Poista
  2. Ihana ja utelias kettulapsi ihanissa kuvissa.
    Hyvää kesäaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uusin kettututtavuus on niin kovin arka, että kovin vähän olen käynyt sitä kuvaamassa.
      Kiitos Minttuli!

      Poista
  3. Hienoa, että tapasit ketunpoikasen. Kaunista rehevyyttä muutenkin tuolla metsässä.
    Tuulisuuden vuoksi on jo joutunut kastelemaan usein, vaikka ruukkukasveja ja kasvimaalla ei vielä paljon mitään olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihana paikka, sama jossa meillä on talviruokinta.
      Nyt kesä etenee kovaa vauhtia!
      Kiitos Between!

      Poista
  4. Onpa suloinen!
    Jos tuollaisen saisi nähdä hyttysenpuremien hinnalla, niin saisivat vähän syödä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoin ajattelin,annoin vain hyttysten kiusata :)
      Kiitos Häivähdys!

      Poista
  5. Kaunis nappisilmä.
    Kaunista kesää sinulle!

    VastaaPoista
  6. Arka ja utelias kurkkaus kasvien takaa. On hän niin söpö.

    Mukavia ja aurinkoisia kesäpäiviä myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on hyvin suloinen ja tuollainen arkuus taitaa herätellä äidintunteitä :)
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  7. Hän ei vain vielä tuntenut sinua ;)
    Kaunista kesäaikaa sinulle ja emmeköhän me ainakin parhaimmat tapaamiset saada tänne blogiisikin katsottavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on vähän ristiriitainen tunne. Toisaalta toivon ettei tutustuisikaan ja toisaalta toivon että ystävystyisimme :)
      Kuvaaminen on ollut nyt sellaoista pientä räpsimistä.
      Kiitos Seija!

      Poista
  8. Kovin oli utelias pikkukettu kuitenkin. :) Mukavaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Utelias, mutta kovin arka!
      Kiitos Kaksi huonetta!

      Poista
  9. Vähän oli kettulapsella pelokas katse.
    Suloisia kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän pikkuinen mahtoi miettiä!
      Kiitos Piipe A.!

      Poista
  10. Voi pientä. Kaikki on uutta ja ihmeellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan aikaisin tämä aloitti sen yksikseen vaeltelun!
      Kiitos seita!

      Poista
  11. kurkistaa sekä uteliaana että varovaisena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni pää taitaa olla tunteita tulvillaan.
      Kiitos Sussi!

      Poista
  12. Voi, sillä on samanlaista lapsenpyöreyttä vielä naamassaan, kuin pikkulapsillakin.
    On sinulla pitkäjännitteisyyttä, hyttysistä huolimatta.Ja niinpä saamme näitä hienoja kuvia katsella.
    Blogitapaamisiin aina silloin tällöin ja mukavaa kesän jatkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja silmätkin näyttävät niin suurilta, kuin vauvoillakin yleensä :)
      Olen aika sitkeä sissi jos tarva vaatii, ja tässä vaati :)
      Kiitos Mirjam-Matilda!

      Poista
  13. Varovaisuus on viisautta :)
    Ihanaa että sinulla kärsivällisyyttä ja taitoa riittää, niin saimme nähdä taas nämäkin hienot kuvat.
    Elämyksellistä ja kuvauksellista kesän jatkoa sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin sen äitikin on varmasti opettanut :)
      Ketussa on jotain mahdottoman kiehtovaa, totesin sen jälleen!
      Kiitos Ansku!

      Poista
  14. Pikku kettu on kuitenkin hieman utelias. Kiinnostat häntä samoin kuin hän sinua. Onneksi sait nuo muutamat kuvat, ettet ihan turhaan ollut itikoiden herkkuna.
    Täällä niitä kiusanhenkiä ei ole vielä ollut, mutta ilmaantuvat varmaan pian.
    Hyvää juhannusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen toisaalta erittäin hyvilläni että pikkukettu on noin varovainen.
      Itikat taitavat olla suurin haitta tuolla kesäluonnosta nauttimisessa. Teilläkin varmasti jo!
      Kiitos samoin, aimarii!

      Poista
  15. Ihana pikku kettu. Niihin ei kovin usein törmääkään, olet onnekas kun sait vielä kuvattuakin! Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kettujen pesäpaikkoja on vaikea etsiä. Kaiken lisäksi suuntavaistoni metsässä on ihan olematon, joten en oikein arvaa lähteä etsimäänkään.
      Kiitos samoin Matkatar!

      Poista