sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kevätkausi avattu :)

Kevään ensimmäinen pyöräreissu takana.  Kun oli riittävästi  päällä niin hyvin tarkeni. Ja kamera oli tietysti mukana niinkuin nykyään aina :)



Yritin kovasti katsella kuvattavaa ja pää pyöri kuin pöllönpoikasella. Erästä siltaa ylittäessämme huomasin kuikan ihan sillan vieressä. Ennenkuin sain kypärän ja käsineet pois, kameran laukusta kuikka oli jo ehtinyt sukeltaa kauas rannassa kelluvan jäälautan toiselle puolelle. Mutta, näin kuikan !




8 kommenttia:

  1. Eikö ollutkin hieno tunne, vaikka nyt pyöräily hieman haittasikin kuvaamisen tehoa, mutta nähty on ja kuvakin todisteena.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan harmittiko kun tilanne meni ohi. Tuskin se pyörääkään pelästyi kun sillalla kulki koko ajan autoja. Se vaan oli päättänyt jatkaa jo matkaa!
      Kiitos Tiitsa!

      Poista
  2. Kuviesi ohella ihailen kyllä rohkeuttasi tuohon motoristi-harrastukseen!
    Kuikka on kovin harvoin silmille tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pokkeuksellisesti vähän jännitti lähteä. Istuin loppusyksystä samassa kahvipöydässä suukirurgiksi erikoistuvan kanssa. Ja hän kertoi viimekesän tuntemuksiaan Töölöstä, sinnehän menevät pahimmat onnettomuudet, pyöräilijöita mm.
      Kyllä se jännitys kuitenkin unohtui siinä matkatessa.
      Kiitos Mags!

      Poista
  3. Itse olen aina "pelännyt" moottoripyöriä. Toivoin, ettei poikakaan innostuisi
    kaksipyöräisestä...ei onneksi.
    Mutta, tuttavapiiriin kuuluu kyllä motoristi, joka kehuu sen tuomaa vapauden tunnetta.

    Hienon värinen pyörä. Niin, kuikkakin on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen usein itsekkin miksi tuo pyöräilyharrastus on noinkin tärkeä kun muuten olen sellainen luonnossa viihtyvä ja vähän lempeämmistä asioista tykkäävä.
      Kiitos Sirpa!

      Poista
  4. Kuikka on kiinnostanu minuu paljon sen vuoksi, kun äitini sukunimi oli Kuikka. Eli olen Kuikan sukua. Mulla on puusta tehty oikean kokoinen kuikka kotona kirjahyllyssä. Luonnossakin olen kuullut ja nähnyt muutaman kerran. Erittäin arka ja rauhallisten vesien lintu.
    Moottoripyöräily taas kiinnosti kovasti nuorena. Jalat on niin lyhyet, että en saanut pidettyä isoa pyörää pystyssä muuta kuin liikkeellä ollessa. Jonkun pitkäjalkasemman piti istua takana pysähdysten varalta. Enää en kyl varmasti osaisi edes kallistaa...

    VastaaPoista
  5. Kuikan äänikin on niin koskettava. Pitäisi päästä noille rauhallisille metsälammille kojuun piiloutuen, jospa silloin onnistaisi.
    Olet ollutkin rohkea likka :) Se kallistelu on aika tärkeä juttu osata!
    Kiitos Meeri!

    VastaaPoista